Sellossa keikalla ja muuta Espoon kauppakeskuksissa hengailuaa

 

Heih, on ollut aika täyttä tässä kuussa. Olin toissapäivänä (torstaina) illalla Sellosalissa Eye of Melianin keikalla. Oli pitänyt muutenkin tutustua paremmin tähän hienoon bändiin ja sitten ne tuli tohon viereen kivenheiton päähän keikalle. Aurin keikka jäi viime vuoden elokuussa väliin ja tän Eye of Melianin keikan jälkeen suunnittelisin käyväni katsomassa Auria jos ne tulee edes jonnekin lähemmäs kuin Joensuuhun tai Ouluun.

Eye of Melianin keikka oli hyvä ja biisit vielä parempia livenä kuin nauhoitettuna. Jotenkin Johannan ääni kuulosti vahvemmalta livenä. Kyllä ehdottomasti nyt kuuntelen tätä jatkossakin. Dawn of Avatatars ja Symphonia Arcana oli parhaat laulut siellä.

Huomasin keikan jälkeen kadottaneeni valitettavasti bussilippuni Sellossa, mutta kun soitin eilen Sellon löytötavarapalveluun niin se oli löytynyt. Kävelin sitten Selloon hakemaan lipun. Bussilippu jotenkin putoaa vaan niin helposti sieltä laukusta.

En nykyään oikeastaan osta musiikkia. Kuuntelen Spotify Freella. En välillä jaksa kuunnella edes musaa. Jotenkin engalnninkielisiä lauluja pitäisi jaksaa kuunnella lyriikkojen kanssa, että saa selvää. Kuuntelen silti melkeen pelkästään englanninkielistä musiikkia.

Olen katsonut myös tv'tä nyt välillä. Koti Koiralle ja Voice of Finlandia. Ja euroviisu-edustajat on muuten nyt sellaiset että ei ole mahdollisuuksia pärjätä. Jotenkin pidän tavallaan siitä laulusta mutta en silti luule, että se pärjää mitenkään.

Mitähän keikkoja sitä löytyisi vielä tänä vuonna. Mulla on vaan se että jos odotan jotain tai lähden jonnekin, niin pelkään että siellä tulee pakkoajatuksia. Pakkoajatukset voi pilata ihan koko päivänkin. Pakkotoimintoja olen yrittänyt estää, että en vaikka heitä kupillista teetä pois koska siinä on jotain ehkä. Mutta kyllähän on pelkoja että tappaa ihmisiä vahingossa pelkillä ajatuksilla.

Ja nyt pelkät ajatukset tai pelkästään mun mahan koko on pilanneet ihan kaiken muka. Ei tässä ole mitään järkeä.

On vieläkin paikkoja joissa en käy koska sen "saa" käydä, ja paikkoja joissa kieltäydyn olemasta käymättä, vaikka ei "saa" käydä. Uimaan mennessä tulee aina tietty pakkoajatus, ja sanasta pakkoajatus jos en ajattelee tai sanoo, tulee yleensä kyllä heti pakkoajatus.

Mikä mulle on pakkoajatus? Pelkää että tulee ajatus tai että käsitetään väärin ja tulee ajatus. En tottele tietetnkään ajatuksia. Ne on aina päinvastaisia mun oikealle valinnalle tai mielipiteille, enkä todellakaan aio tehdä ajatusten mukaisesti. Ei kun siis ne on päinvastaisia oikeasti sille mitä ajattelisin/uskoisin/mieltä olisin oikesti.

Hiton OCD-aikat pilas sen koulunkin, koska jos tulee ajatus olen välillä hetken "poissa", kun hoidan sitä ajatusta pääni sisällä. En tiedä mitä haluaisin tehdä. Tuntuu että koulu tai työkokeilut menisivät myös pieleen ajatusten takia.

Uskallan kyllä lähteä vielä silti kauppakeskuksiin. Olen ollut tällä viikolla Iso Omenassa, Sellossa, Ainoassa, mutta en ole hetkeen käynyt Helsingin puolella. Tuntuu että olen menettänyt sen paikan. Siellä on jokin muuttunut. Silloin kun asuin Helsingin puolella hengasin siellä enemmän, tai melkeen joka päivä. Näen siellä nykyään vaan pullot ja tölkit, että menee pölkiksi koko elämä.

Ei voi käydä treenissä salilla kun on kipeä paikka kyljessä, joka ei parane jos rasitan. Mitäs tänään sitten? Kävelylle, saunaan? Selloon, vaikka rahaa olen säästänyt muuhun enkä voi käyttää sitä tilitä siksi? Ostamaan vaikka kangasnaamio tai pussi irtokarkkia? 2,20 € on käteistä. Ne voin käyttää.

Miks kaikki on niin pahasti pielessä että pakko mennä.