Metsää kolmannen kerran

Hei, terveisiä taas metsästä. Tällä kertaa oli retki Haltian luontokeskukseen Espoossa, perjantaina viime viikolla. Uimassa en varmaan enää tänä vuonna käy. Kyllä siellä on selkeästi nyt syksy.

Lauantaina kävin katsomassa koiria kaikkien rotujen koiranäyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, vaikka ei siis ole tietoa milloin elämäntilanne on sellainen että voisin ottaa haaveilemani koiran.

Meillä oli lapsuudessa ja nuoruudessa kultainennoutaja, joka oli syntynyt 2003, joten en ole ihan täysin kokematon koirien suhteen.

Muutin vanhemmilta vuonna 2012, ja koira jäi asumaan heidän luokseen ja hyvästit koiralle sanottiin vuonna 2015, kun koira sairastui parantumattomasti.

Koira olisi todennäköisesti pitkäkarvainen collie, mutta myös kooikerhondjet ja mini-kultsut kiinnostavat. Mini-kultainennoutaja ei ole vielä tunnistettu rotu, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä on?

Jos koira tulee niin pitää ottaa myös huomioon mahdolliset eläinlääkäri- ja muut kulut, ja matkustusongelmat kun minulla ei ole ajokorttia, ja sekin että pitää asua paikassa jonne voi ottaa koiran/pennun.

Ja sitten, tietysti huomioin mielenterveys-ongelma -jutut. Ei riitä että aikaa on. Pitää olla tasapainoista jaksamista.

Joka aamu nyt olen yrittänyt herätä ajoissa. Uni-tee ei auta nukkumaan yhtä paljon kuin puolikas tenox. Joinain öinä ei vaan pysty nukkumaan.

Jos kukaan ei ole enää mukana, niin miksi itse olisin enää mukana edes sitten?

Joskus tuntuu että ei jaksa meikkaa tai mennä illalla suihkuun. Eilen illalla pesin meikit pois ja menin sitten suihkuun ja jotenkin lotrasin sillä vedellä puoli tuntia.

Meikkaaminen on välillä hauskaa, mutta meikkaan oikeastaan siksi että siitä saa jotain itsevarmuutta. Olen niin hitsin ruma ilman meikkiä.

Onkohan meikki-allergioihin jotain testejä, kun joskus meikki saa silmät vuotamaan. Siis vesirajaan en voi laittaa mitään, kun tulee välillä näärännäppyjä ja silmät ihan punaisiksi. Kloorivesi myös saa silmät ihan punaisiksi.

Sitten toisaalta, kun olin hetken siellä kampaajakoulussa, niin aineista ei tullut mitään allergista reaktiota. En ole rehellisesti koskaan meikannut ketään muuta kuin itseäni. En tiedä mutta kosmetologi-kouluun en mee ainakaan. Tuntuu epämuvalta olla lähellä toisen kasvoja.

Kun olen välillä käynyt jollain taidemuseo-retkillä niin miettii aina jos rupeisi taas taiteilemaan ja tekemään omia maalauksia. Jotkut teokset on sellaisia millaisia minäkin pystyisin tekemään. Mutta ei tule jotenkin ideoita. Inspiraatio kadoksissa?

Kuntosalilla olen käynyt edelleen, välillä pikkumatkoja pyöräilemässä (esim. K-kaupalle tai Lidlille ja takaisin), mutta mietin vielä pitäisikö alkaa juosta. Kestävyyskunto on niin huono, että 5 minuuttia juoksua päivässä voisi jo vaikuttaa jotain?

Teen ehkä salilla jotain väärin, kun reidet, sääret ja pohkeet on kipeät. Ei pysty menee portaita.