Hei taas. Nyt on puoliväli syyskuuta, ja asiat ei ole paremmin, vaikka ulospäin näyttää että olisivat. Kuitenkin yritän enemmän kontrolloida ajatuksia, ja onistun paremmin jos en ajattele mitään. Joskus haluan vaan kadota.
Kesä meni. Kävin eilen pizzeriassa ja totta se on että painan vaan enemmän. Pizza on ihan hyvää, mutta parempi käydä pizzeriassa vaan jotain kerran kuussa...
Joskus pidin ihan hulluna Joulusta. Mutta I spend Yule not Christamas, vietän Joulua en kristusmessua. Joululaulut harmi vaan on ihan turhaan kristillisiä yleensä, vaikka perinteet on suomenuskosta, kelttiläisyydestä ja kaikista muistakin pakanauskonnoista.
Tänään psyka, lähden ihan kohta. En osaa sanoa onko terapiasta mulle mitään hyötyä. Psykiatri on aika harvoin mukana. Ei ole tänäänkään, mutta olen nähnyt sen vuoden sisällä vaan kerran.
Pitää kysyä melatoniinireseptiä. Nukahtaminen ja herääminen on taas vaikeaa. Joskus nukahdin ihan tosta vaan, ja heräsin ilman mitään kelloa ajoissa. Nyt en edes herää kännykän herätykseen välttämättä.
Keikkoja oli kesällä oikein kunnolla.7 bändiä jos lämppärit lasketaan mukaan, neljä keikkaa tosin vaan. Keväällä oli se yksi keikka. Ei ole taas oikein varaa yhtään mihinkään.Tarttisi ostaa uusi contouring-paletti. Ja hiuksiin jätettävää hoitosuihketta... ja vaikka mitä. Korvalävistyksiä lisää? Milloin on varaa? Pitää säästää.
Elämästä minulla ei ole käsitystäkään. Vaan jatkamisesta eteenpäin, vaikka en voi jatkaa. On pakko kulkea, vaikka ei halua jäädä kulkemaan. Yritän tehdä jotain muuta, että ei ole kulkemista. Ajatukset sotkee kaiken ja sotken ajatuksia vieläkin.
Välillä se kuka olin, ei näkynyt ollenkaan ulospäin. Nyt ulospäin ei näy se mitä en enää ole. Olen varjo itsestäni.
Juon edelleen teetä paljon. Mutta kun en polta, niin jos ostan vaan teetä, niin saan säästettyä. Helsinki-vaellukset jäi tänä kesänä väliin, lukuunottamatta yö-vaelluksia etsimässä tölkkejä ja pulloja pe- ja la- iltaisin.Elän myös koiratonta elämää. Kuinka olen jaksanut näin kauan ilman koiraa. Ei ole tietoa milloin haave koirasta toteutuisi. Jos en saa enemmän rahaa, niin ei ole toivoa koirasta pitkään aikaan. Siis ei, en voi olla vieläkään töissä.
Menisin töihin kyllä, mutta en pysty koko ajan keskittymään. Tulee hetkiä joina menee keskittyminen ja sellaiset hetket valitettavasti huomataan.
Kun sitä ei huomaa itse käyttäytyvänsä kummallisesti, mutta muut kysyy usein että onko kaikki ihan hyvin. En halua vastata mitään. Ei saa huutaa "Turpa kiinni, älä sekaannu mun asioihin", ei sanoa äkäisesti "Ei ole!", enkä halua valehdella "joo, kaikki on ihan hyvin", kun kaikki ei enää koskaan ole ihan hyvin.
Salilla käyn edelleen. Yritän vieläkin käydä kolme kertaa viikko. En tiedä riittääkö se. Jos haluaisin oikeesti fitnesslavoille, niin minunhan pitäisi harjoitella paljon enemmmän ja suunnitella ruokavalio. Olen siis vegaani, mutta muuten syön ihan normaalisti, välillä ehkä liian isoja annoksia.Mutta kun tiedän kuitenkin miten laihdun nopeasti kuusi kiloa. Pitää kirjoittaa ylös syömiset, ja pyrkiä syömään arviolta 1000 kcal/päivä. Se silloin joskus onnistui. Pitäisihän siis oikeasti pudottaa 20 kg, mutta se neljä-kuusi kiloa olisi takaisin normaalipainoon. En ole edes ikinä painanut näin paljon...
Syksyn telkkari-ohjelmat alkaa, mutta katson ehkä vaan paria ohjelmaa. Odotan sitä Harry Potter -sarjaa. En tosin tiedä mistä sitä voisi sitten katsoa. Esitetäänköhän sitä Suomessa milloin? Frozen 3 tulee vasta ensi vuonna..
Suitsukkeet ja kynttilät on täällä kielletty, joten en tiedä miten tunnelmoisin syksyä ja halloweenia, ja Yulen, Joulun, lähestymistä.
Lämpö, neulepaidat, paksut sukkahousut, pimeät illat ovat tulossa taas. Kun lumi tulee niin talvi kestää taas niin kauan. Ei vaan jaksa, ei jaksa edes ajatusta. Tyhjän panttina haaskaan vaan aikaa, ja mitein mitä hiton järkeä edes on tässä elämässä, jos tää on tällaista joka päivä, joka kuukausi, joka vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti