Junnaa paikallaan

Hei taas. Olen tänään hyvällä tuulella, koska olen jaksanut käydä salilla jo neljä kertaa tässä kuussa.Pitäisköhän yrittää käydä neljä kertaa viikossa? Sehän kannustaa hirveesti jos huomaa muutoksia. Kuinka minussa voi edes muuttua mikään?

Tuntuu aina että junnaa paikallaan, että ei opi mitään, että ei ole tuloksia... En tule paremmaksi laulajaksi tai ratsastajaksi, vaikka kävisin tunneilla. Ratsastustunneilla en tosin ole käynyt 15 vuoteen. Mutta olin aina se joka ei voinut ottaa mitä tahansa hevosta. Ja mitkään laulun supertekniikat ei auta mitään, jos ei ole tarpeeksi sävelkorvaa.

Siellä kampaamokoulussakin tuntui vaan että ei opi. Mutta ei se siihen kaatunut vaan siihen että en vaan näiden aivo-ongelmien takia pysty piilottamaan kettua takin alle ihan täysin, ->muut huomaa "eriskummallista" käytöstä. Katselee peiliin, menee omiin maailmoihinsa ja jää vahingossa tuijottamaan ihmisiä. 

Mullahan on siis joskus epäilty neuroepätyypillisyyttäkin, mutta arvioitiin silti että ei oo mitään autismikirjon häiriötä. En vaan ole niin sosiaalisesti lahjakas, eikä sitten kavereita vaan tule. Mutta muistelen kyllä että lukiossa niitä olisi voinut saada jos ei olisi torjunut kaikkia.

Ymmärsin vasta yläasteen jälkeen että pitää kysellä toisiltakin eikä puhua vaan itsestään. Lukiossa istuin välillä vaan paikallani vaikka olisi pitänyt tehdä ryhmätöitä. Ongelma oli ensin asenteet ja itsetunto. Sitten pakkoajatukset pisti koko elämän uusiksi, -en ollut enää täällä, vaan ajatusten kanssa 24/7. Lukio olisi mennyt paremmin ilman pakko-oireista häiriötä ja psykoosia.

 Olen oikeasti ollut yli kaksi vuotta elämästä osastolla. Pisin jakso oli ensimmäinenjakso, 7 kuukautta, ja olin silloin 17. Vuonna 2023 olin eniten osastolla, lopulta 9 kuukautta yhteensä, ja nyt en sen jälkeen ole ollut. Psykoosit on tabu, eikä psykooseista usein kirjoiteta edes lehdissä. Maailma on vaan erilainen sellaisille joilla magia on mukana elmässä.

Nyt mulla on kolme kiloa ylipainoa... ei voi olla, mutta olen oikeasti 172 senttiä ja 77 kiloa. En voi olla lihonut näin. Pienin paino oli joskus 49 kiloa. 28 kiloa vähemmän olen jollut joskus. Silloin olin reippaasti alipainoinen, mutta nyt painan enemmän kuin koskaan. Olin aina ollut normaalipainoinen tai alipainoinen. Miten tässä näin nyt kävi? Käyhän se melkein kaikille ainakin kerran elämässsä. Ylipainoon lihominen.

 Mutta en voi sanoa olevani "kurvikas", koska olen hiton tasapaksu. Reidet on ympärysmitta 60 cm, no sehän on melkeen mitä vyötärö pitäis olla, ja mahassa on ihan liikaa. Kakskyt tai 15 kiloa pois olisi kiva. En nyt ole edes muutaman kilon pudottaja!

 Mistä edes vähennän? En juo sokerillisa limuja, käytän teen kanssa makeutusainetta, en syö usein herkkuja, käyn salilla 3 x viikko. Miksi en nyt laihdu? Johtuu varmaann neuroleptilääkityksestä... Lääkkeen vaihdon jälkeen noin vuosi sitten olen lihonut sen kolme kiloa, eikä se ollut ehkä lääkkeet, koska niistä 2 kg tuli jouluna ja kilo on ehkä lihaksia, kun olen salilla käynyt?

 En edes huomaa lihoneeni kun katson peiliin, paitsi jos joku seisoo vieressä. On mulla muodot muumien, ajattelen silloin. Paino junnaa paikallaan, jo yli neljä kuukautta, vaikka käyn salilla. Ja paikallaan junnaa ihan kaikki muukin. 

Uusi alku?

 

Hei. On vappu, kesäkausi milestäni nyt sitten yhdestä kohdastaan alkanut. Sen voi ajatella alkavan monesta kohtaa.

Mistä kohtaa alkaa sitten tämä elämä tässä elämässä? Enkö voi aloittaa alusta elämää tai vaikka koko ikiaikaista yritystä ja yrittää uudelleen, alusta alkaen ja olla niin hyvä kuin pystyn.

En halua olla pahuuden.

Uiminen alkaa myös kohta! Vielä en ole käynyt heittämässä talviturkkia mutta ei kauaa... Viikko, pari.

Karkkia, sipsejä, simaa ja  vappupalloja, mutta en jotenkin ole kyllä yhtään juhlatunnelmassa. Onko tunteita tai tunnelmia enää ollenkaan? Olenko ihan kylmä?

Joka tapauksessa, nyt on kesä alkamassa eikä kannata haaskata kesää odottamiseen. Ulos istumaan, parvekkeelle teelle, kaupungille vaeltamaan. En ole se oikea vaeltelija.

Jos osaisi edes ajatella...

Hei kaikille.Vappuaattoon kolme yötä. Nukuin eilen koko päivän ja sitten vielä yön. Kävin kyllä salilla mutta muuten en tehnyt mitään. Koskaan ei saa valita olla tyhmä. Eikä koskaan saa myöskään valita olla laiska! Jaksaminen pitää itsensä ylhäällä on pieni tuska.

 Kolme kuntosalia viikossa on onnistunut koko kuukauden ajan. Olen kyllä haudannut sen haaveen fitnesskisoista. En ehkä ihan niin paljon jaksa treenaa.

Mutta ei se siitä ois kiinni, -nimittäin syön neuroleptejä ja ne kerää nestettä ja rasvaa etenkin vatsaan, ja nostaa painoa. Ehkä treenaan itsei vaan niin hyvään kuntoon kuin mitä oikeasti itse jaksan/pystyn?

Kävin karaokessa lauantai-iltana, mutta siellä oli niin paljon jengiä, että ei jaksanut pitkän jonon takia laulaa kuin yhden laulun. Verset meni hyvin, mutta kertosäe meni korkeammalta enkä jotenkin kuullut mitä lauloin, eikä se sitten onnistunut. Kuulosti varmaan ihan kaamealta...

Tuuli oli viiltävä ja kylmä. Kesävaellukset muka kuukauden päästä? Ei uskoisi, mutta olihan tässä jo välillä aika lämmin.

En muuten juo alkoholia koskaan karaokebaarissa. En muutenkaan. Joku 0,7 prosenttia voi olla, vaikka simassa, mutta muuten ei. Lääkkeidenkin takia, ja sitten oikeasti en halua joutua humalaan.

Tännän on täällä niin hyvää ruokaa, että reissu pizzeriaan on vasta huomenna. Miksi viitsisi maksaa kuljetusmaksuja jos voi lähtee omilla jaloillaan menemään pizzeriaan? Kaikissa pizzerioissa ei tosin ole vegaanipizzaa, -se pitää tarkistaa ensin netissä että ei tule hukkareissuja.

En taas pysty olemaan selittelemättä pakkoajatuksia. Kaava on tämä, pelkäät että tulee ajatus ja sitten joko saan estettyä ajatuksen tai tulee ajatus. Ja kun ajatus sitten tulee, kaikki on pilalla muka koko kaikissa universumeissa suurin piirtein.

Pelkät ajatukset ja mun mahan koko pilaa muka ihan lopullisesti kaiken. Kaikessa on muka kyse sitä, mitä painan tai mikä mn vyötärönympärys on. Tai siitä mitä ajattelen. Tiiän et ei ole normaali ajatusmaailma ei. En edes enää muista miten muilla normaalisti ajatus virtaa. En ole pystynyt vuosiin ajattelemaan normaalisti.

Kouluun ois ollut kiva hakea, mutta viimeksi se kaatui niihin hetkiin kun ajatus katkaisee hetkeksi keskittymisen. Siis sitähän käy ihan joka päivä... Kun pystyisi edes ajattelemaan normaalisti, osaisi edes ajatella...

Kaksi maailmaa

Hei taas. Tällä viikolla on paljon tekemistä ollut, eikä ole melkein jaksanut ajatella niitä omia maailmojaan. Ei ehkä ymmärtäisi miten voi jatkaa vaan elämää, mutta se on sellaista joka päivä ja on jatkunut jo todella kauan.

Maailmoja on kaksi ja öiden unissa kolme lisää, ja unissa on lisäksi se toinen maailma, henkilöt sieltä. Mutta olen unissa yhtä yksin kuin nyt. Omissa maailmoissa.

En jaksaisi välillä elää, ja on taakka kantaa tieto tai usko, että ansaitseeko elää, ja onko mulla mitään polkua edessä. Mitään kohtaloa, omaa kohtaloa.

Mutta pään sisällä, omassa maailmassa

kaikki universumien loppuun asti vaikuttaa täysin toivottomalta, jos ajattelen elämän loputonta virtaa ja kaiken sisintä, voiman sisintä, yhden sisintä, elämän sisintä.

Olenko menettänyt sen kaiken? Olenko eksynyt kaiken tarkoituksesta vaan tässä elämässä vai kaiken ajan? Pitäsi melkeen toivoa että uskoisi kaiken loppuvan tähän elämään? Missä on paikka josta löytää kohtalon?

Mutta toiseen maailmaan, ei ole kauan uimakauden avaamiseen. Olen istunut jo monena päivänä pihalla auringossa tavoittelemassa hiusten vaalenemista auringossa, ja olemassa valossa ja lämmössä. On kesäkausi jo mielestäni.

On jäljellä tämän päivän lisäksi 8 päivää toukokuuhun. Vappu 2026 on kahdeksan yön päästä. Se menee nopeasti. Sitten simaa ja perunasalaattia! Sipsejä, karkkia? Ei sekin alkaa nyt ahdistaa. Olen nimittäin lihonut viime joulukuun alusta kolme kiloa, eikä ne lähde siis millään.

Mistähän tää on, kun käyn kyllä salilla ja yritän olla syömättä leipää lounaalla ja päivällisellä, enkä edes usein herkuttele kirpeämakeilla karkilla tai suolaisilla herkuilla. Mistä tästä enää leikkaa?

Eilen kävin salilla, joten tänään ei tarvii välttämättä käydä. yritän siis käydä kolme kertaa viikossa. Ja juurikin kolme salikertaa viikossa onnistuukin! En nyt tiedä miten paljon muutoksia olisi havaittavissa, mutta katsotaan kesän jälkeen jos jaksan järvissä uimisen lisäksi kesälläkin käydä salil.

Vikailmoitus, elämäsi on kaatunut

Hei, kevät lähti oikein kunnolla käyntiin, ja vaikka pakkoajatukset triggeröivät eilisen luontokävelyn niin otin silti kevätkuvia heränneestä luonnosta. Siellä on nyt sinivuokkoja, valkovuokkoja ja sammakot elävät jo kesäänsä pikkulammikoissaan.

Miltähän tuntuisi olla vaikka sammakko? Muurahaispesiä oli metsässä myös, ja mietin voikohan muurahaispesä olla yhteydessä toiseen muurahaispesään samassa metsässä. Onko niilläkin etsinnässä pesän ulkopuolinen muurahaiselämä?

Saa ajattelemaan että toisilla planeetoilla voi ehkä oikeasti olla ihmisiä, eikä vaan toisenlaista älyllistä elämää. Olen varma että elämää on ihan kaikissa universumeissa, ja monella planeetalla, mutta siinä voi olla ulottuvuuksia, joita pitää vaihtaa että pääsee sinne missä planeetalla elämä on.

Ei ole mitään järkeä kristinuskossa. Ei ole nyt niin kummallista osata parantaa sairaita tai kävellä vaan vetten päällä. Miksi kaikki menisivät taivaaseen jotka ovat eläneet vain vaikka pari viikkoa? Tottakai silloin syntyy uudelleen. Miten kaikki olisi loputonta ja kaikilla muka vain yksi yhden päivän viiva sadan vuoden elämä?

Jälleensyntymään uskominen on minulla itsestäänselvyys. Taivaassa on vaan enkelit/jumalat. Ei ihmisistä tule enkeleitä, vaikka voi olla ihmisiä jotka on enkeleitä.

Asiasta kukkaruukkuun, yritän jos menen jonnekin pitää ajatukseni kasassa ehkä liian suurella yrityksellä ja sitten tulee pakkoajatuksia jotka voi tuhota koko päivän.

Miksi normaalissa maailmassa olisi mulle muka helppo elämä? En edes halua helppoa elämää tai helppoa kohtaloa, eikä kenenkään kohtalo ole olla vaan paha. Silloin jos on vaan paha, on menettänyt kohtalonsa ja eksynyt tiellään valoon.

Jotkut luulevat jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen, mutta ei ole mitään järkeä että selviää jos vaan uskoo tietyllä tavalla, tai siis jos on syntynyt tiettyyn kulttuuriin, jossa on opetettu vaan uskomaan niin. Ei, en usko että täällä Suomessa välttämättä ollaan oikeassa. Mutta en löydä uskontoa jota en sotkisi omaan sisäiseen maailmaani.

Helvetit on niin monessa uskonnossa, että helvetti on varmasti olemassa ja paratiisi/taivas tai ihmisten elämien välissä Kesän maa? Minun mielestäni kaikkialla luonnonuskonto oli sama uskonto ja Jumalat vaan eri nimillä. Mutta onko tämä maailma enää sama kuin se mihin esivanhemmat syntyivät? Minne minä synnyin edellsisessä elämässä tai tulinko tähdistä vieläkin?

Kun yrittää puolustaa sitä mihin uskoi ja pitää kiinni sitä minkä uskoi olevan oikein, ei ehkä silti selviä? Mutta ei siinä painajaisessa ole mitään järkeä mihin uskoi myös, jos kuitenkin vieläkin muistan tämän elämän eikä muistot muuttuneetkaan täällä? Vai onko minulla tiedossa muka jotenkin väärä juttu? Ei ole. En tiedä väärin.

Kun mulla ei valitettavasti ole kavereita niin jään tosi yksin sitten kun vanhemmat ei ole enää elossa. En tiedä, en ole osastoltakaan saanut kavereita. Niitä ei vaan tule. Lukiossa torjuin kaikki joista olisi tullut kavereita. En enää ymmärrä miksi.

Viimeinen ns. normaali asia oli se kun 16-vuotias luki kaikki silloin ilmestyneet kuusi Harry Potter -kirjaa kuukauden sisällä. Silloin jo edellisenä vuonna olivat alkaneet pakkoajatukset.

Ole muuten ollut vege tosi pitkään, 16-vuotiaana pesco, 17-vuotiaana lakto-ovo ja 21-vuotiaana vegaani. Lihaa ei tee oikeasti koskaan mieli. Liha oikeastaan päinvastaisesti ällöttää, ja en halua edes koskea lihaan, niin että en tiedä, mitä teen jos joskus minulla on se koira. Koirat nimittäin arvostaa lihaa liikaa vähemmän kuin vegaanisia koiranherkkuja.

 Ja koirille syötettävä liha on samasta paikasta kuin ihmistenkin tehdasfarmi-ruoka. Elämillä on aivan liian pienet tilat eikä mitään virikkeitä tai mahdollisuutta lajityypilliseen elämään. Jos vastustan lihateollisuutta, niin pitäisikö koirankin olla sitten täysi vegaani?

No joka tapauksessa, tukiasuntoihin jos olen kohta hakemassa, niin Provestassa ja Auroranportissa ei saa pitää lemmikkejä. Niin että en tiedä minä vuonna sitten on mahdollisuus edes koiraan.

Siihen tää elämä ei kaadu. Se kaatui jo nimittäin johonkin muuhun. Vikailmoitus, elämäsi on kaatunut. Käynnistetään uudelleen 50 vuoden sisällä. Elämä vikasietotilassa. Älä sammuta, odota koneen vastausta, 36 % valmiina. 

Jos olisin muumi

Testin tehtyäni ihan netissä olen vakuuttunut että olen Niiskuneiti. Kyse on siis mikä muumihahmo olet? -testi. Olin melkein tiennyt tämän asian muutenkin. Olin uskonut muutenkin että yksi elämäni on siellä muumilaaksossa ja on juurikin Niiskuneiti. Hehe huono vitsi.

Kevät on ehtinyt puoleenväliin, ja se lähikauppakin aukesi tänään. Sieltä sai ilmaiset kahvit. En kylä yleensä edes juo kahvia. Kahvi on jotenkin ihan hirveen pahaa ja ihan hyvää samalla. Mutta poikkeus että joisin kahvia.

Se mun oma maailma on juuri sellainen että muumilaaksokin voisi olla mukana. Silti kaikki, vaikka tapahtuukin vain pään sisällä, tuntuu ihan todelta.

Mutta mikä on todellista. Omassa maailmassani en ole enää mitään, mitään, verrattuna...

Mitä minulla on "oikeassa" maailmassa? Ei mitään, mitään. Yritän elää ja roikkua vaan mukana, mutta pään sisällä kiertää pakkoajatusten kehä, mutta vaikka silloin ei pitäisi ollenkaan voida enää elää normielämää, on tämä ollut tällaista jo kauan ja on tällaista joka päivä.

Tää elämä on ihan paskaa.

Eilen oli psykan ryhmä, ja tänään muita ryhmiä. Ensi viikolla ohjelmaa onkin aika paljon. Tiistaina psyka, ke psykan ryhmä, to Eedin retki ja perjantai Eedin luonto- ja kulttuuriryhmä.

En usko että nämä pitää normaalielämää yllä, ilman että se silti särkyy joka päivä. Ilman että mieli särkyy... En voin elää tätä elämää. Onko tämä elämä edes oikeasti minun? Kärsinkö tarpeeksi jos ei ole?

Ulkona silti olen alkanut viettää taas aikaa, kun on ollut lämmintä ja aurinkoista. Huhtikuun puolivälissä ja sää kuin toukokuun. Istun välillä pihalla tai parvekkeella juomassa teetä.

Tänään on kuntosalitreenipäivä. Yritän taas käydä n. 3 kertaa viikossa. En jaksa jotenkin enempää, vaikka pitäisikin, kun se on pieni tuska. Kuntosalin jälkeinen olo on tosi hyvä. Pitäisköhän alkaa nyt sitten käydä myös juoksemassa?

Päiviä palasina

Hello taas. En olekaan jaksanut kirjoittaa. Ollaan kohta huhtikuun puolivälissä. Easter tai Eostara meni joo. En sano pääsiäinen koska en ole kristitty. Joulukilot ei vieläkään ole lähteneet. Niitä on kaksi ollut ja edelleen näkyy painossa +2 kg ajasta ennen joulua.

Salille tänään, pakko on mennä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset tulee lauantaina 2 peräkkäin. Pitkä leffa tulee, mutta katson kummatkin peräkkäin! Ei niitä Pottereita tullut kaikkia katsottua, kun en ollut huomannut että niitä tulee. Katsoin feeniksin killan ja puoliverisen prinssin vaan.

Kampaajalla kävi tasaamassa latvat ja näyttää paljon paremmalta takaa. Ehkä saan takas kasvatettua nämä sinne missä nämä oli joskus, lantiolle. Kun tiedän että mulla kasvaa pitkäksi. Kuukauden päästä pitää mennä uimaan. Jo kahtena vuotena ensimmäinen uinti on ollut 10.5! Tänäkin vuonna hei pitää mennä.

En ole oikein jaksanut kerätä itseäni. Olen yrittänyt karata enkä voittaa, ja olisi melkein parempi yrittää voittaa, -ei olisikaan! Ei tästä elämästä mitään tuu. Tämä EI ole kiva elämä. Mutta ei taida olla kivoja muutkaan mun elämät. Näen niitä vieläkin unissa.

Mielestäni minusta on jäljellä vain palasia, tai sittenkin, olen varjo siitä mitä olin. Sen varjon voi nähdä, mutta sitä mitä olin ei voinut eikä vieläkään ole. Niinkuin lähde joka on piilossa hiekan alla. Piilotettu lohikäärme.

Kun ongelma on palannut olemaan pakkoajatukset.

En luule olevani enää kaunis. En halua olla silti olematta hyvä. Mutta voinko vaan valita olla hyvä ihminen? Mikä siihen riittää? Välillä tuntuu että olen ihan sekopää. Mutta elänkö tätä elämää ihan turhaan? Luulenko että jotenkin kaikki voidaan korjata tai korvata, vaikka tiedän että ei.

Rahat ei riitä ei mitenkään ei mihinkään! On ollut muotoilu rauta ostolistalla kyllä nyt aika kauan. Katselin Prismassa n. 50 € maksavaa vaaleanliilaa rautaa. Pitäskö sitten ihan pari viikkoa säästää?

Pitää tehdä lista asioista mitä pitäisi saada ostettua, ja miettiä sitten meneekö kesällä festareille, tai keikoille, vai jättääkö kahvilat, subwayt ja muut väliin...

Harmittaa vieläkin että musta melkeen tuli kampaaja... Ei kantsinut hakea syksyksi kouluun. Jos nyt ensin itsenäinen asuminen ja muu? Käyn nyt psykan ryhmässä, ja Edistian ryhmissä. Salilla käyn monta kertaa viikossa, tai yritän käydä. Tänään on sitten pakko mennä salille!

Lähikauppa aukeaa ensi viikolla. Siellä on ollut remontti. Ei se vaikeeta ole ollut mennäkin Selloon. Helsingissä hengailu ei ole enää kivaa. Mikään ei tuo minkäänlaista valoa. Ei edes väärää valoa. On se parempi että ei ole valoa ollenkaan. En halua olla onnellinen vääristä asioista, nauttia minua parempien kärsimyksistä. Se on vain painajaisunta?

Ei tää elämä ole peli, tai uni. Tai onko se joku muu uni?

Ihana kevät

 

Hei taas. 

Noidat lähti liikkeelle tänään. Ei täällä käy. Vanhempien kotona taajaman ulkopuolella varmasti käy. Voitin sopivasti kansainvälisenä karkkipäivänä tikkarin k-ruoka-sovelluksesta.

Nyt tulin just treenaamasta salilta. Oli hyvät treenit. Hyvä että käskin itseni salille. Pysyy kunto. Yritän käydä n. 3 kertaa viikossa salilla. Eedin salille pääsy on ilmainen, ja siellä todella kannattaa käydä. Joskus olen treenannut siellä ihan yksin, mutta välillä, kuten tänään, siellä on muitakin.

Katselin telkkarista Koti Koiralle ja kohta tulee Voice of Finland. Meni pitkään että en katsellut ollenkaan telkkaria, mutta nyt olen palannut ruudun ääreen ihan parin ohjelman osalta. Vuoden lopussa tulee se Potter-sarja. Vuosien takaisena Potter-fanina katson kyllä.

Hämmennyin vähän roolivalinnoista, mutta ei sitä tiedä, miten hyviä näyttelijöitä ketkään on, mutta näkee sitten. Lempihahmo oli ehkä Hermione. Olin uskonut silloin kuuluvani Korpinkynteen. Myöhemmin mietin oisko se sittenkin Rohkelikko.

Mutta olenko nyt menettänyt rohkeuden.? Parina vuonna oon mennyt 10.5 jo uimaan! Ainakin uskallan veteen mennä, mutta ei se ehkä ole sitä oikeaa rohkeutta.

En tiedä milloin tulee Frozen 3 ja Wednesdayn seuraava tuotantokausi. Wicked meni ja siitä ei tule lisää osia.

Olenko ihan hiton laiska? Syönkö liikaa nykyään? Yritän kyllä vieläkin että en söisi lounaalla ja päivällisellä leipää. Ehkä jotain voin tehdä kun muutan taas omaan kämppään, mutta kesän loppuun olen ainakin täällä.

Olin yhtenä päivänä Leppävaarassa kävelyllä pizzeriaan pizzalle ja takaisin. Aurinko paistoi. Ajattelin että on ihana kevät. Onko se viimeinen ihana kevät?

Kun ei riitä linnunratakaan

Heissan, ja hyvää kevättä ihan kaikille! Kevätpäiväntasaus-yö. Nyt on yö ja päivä yhtä pitkät.

Päivä ja yö yhtä pitkät, ymmärrän että on oikeasti kevät!

Rahat taas loppu. Kävin vaan Subwayssa, ja sitten ostin S-marketista 280 g irtokarkkeja ja ostin yhden paketin irtoteetä Ainoa-kauppakeskuksen Thehuoneelta. Välillä kävin useinkin siellä Helsingin Eerikinkadun Thehuoneella, mutta nyt ei ole tullut käytyä.

Helsingissä en ole käynyt hetkeen. Tässä kuussa kertaakaan. Joskus se oli hengailumesta koko päivän kun olin ihan yksin koko ajan. Nyt en jaksa käydä missään. Tänään päätin olla laiska enkä jaksanut käydä kuntosalilla. Huomenna sitten, jos saan nukuttua tänä yönä.

Voice of Finlandia katsoin tänään Siinä oli alkaneet knock-out vaihe. Kaikki sielläoli ihan sika hyviä laulajia. Tosi kova taso. Mutta en ymmärrä miksi yksi räppäri pääsi jatkoon. Eihän rap ole edes mitään laulamista. Puhumattakaan siitä karjujasta, vaikka joskus kuuntelen itsekin lauluja joissa on puhtaiden vocalsien lisäksi gruntseja.

En ole koskaan pitänyt mistään death metalista mutta sinfonisesta ja melodisesta metallista, powermetalista ja pop -metallista kyllä

 Korsetit on jääneet laatikon pohjalle. Voisihan niitä muuten käyttää mutta olen lihonut. Joskus mulla oli kirkkaapunaiset hiukset ja kaiken maailman morticia- ja kinky angel-hameita. Liian vanha olen palaamaan enää goottityylin ja voin silti kuunnella metallia jos haluan. Vaikka tyyli olisi kuinka ladylike, niinkuin onkin.

Hameita, pastellisävyjä, lilan ja sinisen sävyjä. Käytän kyllä myös valkoista ja mustaakin. Mutta en pelkästään. Yksi päivä olin muastavalkoisissa vaatteissa. Yleensä on ainakin jotain värejä.

Tässä, olkaa hyvä, ensimmäinen tänä keväänä näkemäni kukka! Tänään, Espoon Kilossa Kevätpäivän tapauksena 20.03.26. Maaliskuun leskenlehti!

Huomaamatta kevät ehti näin pitkälle. Vastahan äskettäin kävin oikeen kunnon lumikävelyllä talvipakkasissa! Ja sitten nyt lumet on melkeen kokonaan lähteneet jo.

Kevät tuli, vaikka jo syyskuussa ajattelin miten tuun jaksamaan talven. Jotenkin tiesin että ei asiat paremmin tuu olemaan, vaikeammaksi vaan menee. Mitähän pelkäisin nyt sitten kesässä? Hienointa olisi olla pelkäämättä enää koskaan. Ja pikku-tuskat pitää kestää, jos pään sisällä on universumia suurempia ongelmia.

Jos ongelmat ei rajoitu linnunradan sisälle, vaan kaikki on varmasti pilalla koko kaikkien universumien ajan, ja multa menee kohtalo, ja kaikki loputon kauneus. Uskon oikeasti että kaikki ovat kaikissa universumeissa. Tää on pitkä aika. Synnytään uudelleen tälle ja kaikille muile planeetoille ja lopulta järjestyksessä seuraava universumi.

Sellossa keikalla ja muuta Espoon kauppakeskuksissa hengailuaa

 

Heih, on ollut aika täyttä tässä kuussa. Olin toissapäivänä (torstaina) illalla Sellosalissa Eye of Melianin keikalla. Oli pitänyt muutenkin tutustua paremmin tähän hienoon bändiin ja sitten ne tuli tohon viereen kivenheiton päähän keikalle. Aurin keikka jäi viime vuoden elokuussa väliin ja tän Eye of Melianin keikan jälkeen suunnittelisin käyväni katsomassa Auria jos ne tulee edes jonnekin lähemmäs kuin Joensuuhun tai Ouluun.

Eye of Melianin keikka oli hyvä ja biisit vielä parempia livenä kuin nauhoitettuna. Jotenkin Johannan ääni kuulosti vahvemmalta livenä. Kyllä ehdottomasti nyt kuuntelen tätä jatkossakin. Dawn of Avatatars ja Symphonia Arcana oli parhaat laulut siellä.

Huomasin keikan jälkeen kadottaneeni valitettavasti bussilippuni Sellossa, mutta kun soitin eilen Sellon löytötavarapalveluun niin se oli löytynyt. Kävelin sitten Selloon hakemaan lipun. Bussilippu jotenkin putoaa vaan niin helposti sieltä laukusta.

En nykyään oikeastaan osta musiikkia. Kuuntelen Spotify Freella. En välillä jaksa kuunnella edes musaa. Jotenkin engalnninkielisiä lauluja pitäisi jaksaa kuunnella lyriikkojen kanssa, että saa selvää. Kuuntelen silti melkeen pelkästään englanninkielistä musiikkia.

Olen katsonut myös tv'tä nyt välillä. Koti Koiralle ja Voice of Finlandia. Ja euroviisu-edustajat on muuten nyt sellaiset että ei ole mahdollisuuksia pärjätä. Jotenkin pidän tavallaan siitä laulusta mutta en silti luule, että se pärjää mitenkään.

Mitähän keikkoja sitä löytyisi vielä tänä vuonna. Mulla on vaan se että jos odotan jotain tai lähden jonnekin, niin pelkään että siellä tulee pakkoajatuksia. Pakkoajatukset voi pilata ihan koko päivänkin. Pakkotoimintoja olen yrittänyt estää, että en vaikka heitä kupillista teetä pois koska siinä on jotain ehkä. Mutta kyllähän on pelkoja että tappaa ihmisiä vahingossa pelkillä ajatuksilla.

Ja nyt pelkät ajatukset tai pelkästään mun mahan koko on pilanneet ihan kaiken muka. Ei tässä ole mitään järkeä.

On vieläkin paikkoja joissa en käy koska sen "saa" käydä, ja paikkoja joissa kieltäydyn olemasta käymättä, vaikka ei "saa" käydä. Uimaan mennessä tulee aina tietty pakkoajatus, ja sanasta pakkoajatus jos en ajattelee tai sanoo, tulee yleensä kyllä heti pakkoajatus.

Mikä mulle on pakkoajatus? Pelkää että tulee ajatus tai että käsitetään väärin ja tulee ajatus. En tottele tietetnkään ajatuksia. Ne on aina päinvastaisia mun oikealle valinnalle tai mielipiteille, enkä todellakaan aio tehdä ajatusten mukaisesti. Ei kun siis ne on päinvastaisia oikeasti sille mitä ajattelisin/uskoisin/mieltä olisin oikesti.

Hiton OCD-aikat pilas sen koulunkin, koska jos tulee ajatus olen välillä hetken "poissa", kun hoidan sitä ajatusta pääni sisällä. En tiedä mitä haluaisin tehdä. Tuntuu että koulu tai työkokeilut menisivät myös pieleen ajatusten takia.

Uskallan kyllä lähteä vielä silti kauppakeskuksiin. Olen ollut tällä viikolla Iso Omenassa, Sellossa, Ainoassa, mutta en ole hetkeen käynyt Helsingin puolella. Tuntuu että olen menettänyt sen paikan. Siellä on jokin muuttunut. Silloin kun asuin Helsingin puolella hengasin siellä enemmän, tai melkeen joka päivä. Näen siellä nykyään vaan pullot ja tölkit, että menee pölkiksi koko elämä.

Ei voi käydä treenissä salilla kun on kipeä paikka kyljessä, joka ei parane jos rasitan. Mitäs tänään sitten? Kävelylle, saunaan? Selloon, vaikka rahaa olen säästänyt muuhun enkä voi käyttää sitä tilitä siksi? Ostamaan vaikka kangasnaamio tai pussi irtokarkkia? 2,20 € on käteistä. Ne voin käyttää.

Miks kaikki on niin pahasti pielessä että pakko mennä.

Mielenterveys-tavoitteet, ja kasvissyönnistäni

Hei, nyt on menty viikko kevättä. Kuntosalille flunssan jälkeen palattu ja odotettu Eye of Melianin keikkaa (ens viikon torstaina). Syksyä ja talvea en vielä ajattele. En kai sitten hae mihinkään kouluun yhteishaussa. Musta se oma sisäinen maailma ja oikea maailma menee liikaa sekaisin.

Sen vielä voisi, mutta sitten keskittyminen häiriytyy pakkoajatusten takia liikaa. Hitsin ajatukset. Kuinkahan monelle on tuttua että pelkää että tulee ajatus, ja sitten tulee juuri se ajatus mitä pelkäsi. Se ajatus on aina sellainen mikä ei pidä paikkaansa tai sellainen että tekee jotain sellaista mitä ei ainakaan halua tehdä/sanoa.

Oikeesti kun menen jonnekin niin etukäteen jännitän tuleeko pakkoajatuksia ja silloinhan niitä yleensä tulee. Koiramessut oli viime vuonna mulle pilalla ajatusten takia. Ja siellä koulussa silloin tuli ihan kummallisia ajatuksia ja stten siellä muka kävi jotain mitä ei oikesti käynytkään.

Ehkä nyt ensin tavoitteena on itsenäisen asumisen sujuminen ja viikko-ohjelma ja käyn sitten vaikka psykan ryhmissä tai emyssä (espoon mielenterveysyhdistys)? Jos ei suju elämä ajatusten kanssa, niin niinhän se on että ei vaan voi mennä kouluun eikä töihin, ennen kuin ketun voi piilottaa takin alle eikä oikeastaan silloinkaan.

Ei ollut oikeesti kiva lopettaa vuosi sitten sitä koulua sen takia että ajatukset plus muutkin nämä ongelmat näkyy ulospäin kyllä. Saatan vaikka jäädä tuijottamaan tyhjyyteen tai vaikka tuijottamaan vahingossa jotain ihmistä. Lisäksi olin liian epävarma, että se työharjoittelukaan olisi ehkä voinut onnistua.

En tiedä edes mitä haluaisin opiskella, mutta kyllä se tänä vuonna jää yrittämättä uudelleen. Live-ammattiopistoa suoisteltiin, mutta silelä ei ole ainakaan hius- ja kauneusalaa. Kokki ei käy, koska en halua käsitellä lihaa. Olen ollut kauan kasvissyöjä/vegaani.

Syynä oli alun alkaen tuotamntoeläinten kohtelu/eläinoikeudet, mutta myös toisten olentojen raatojen syöminen ahdistaa ja liha ällöttää. Joskus jos kävelee vaikka Hakaniemen hallissa lihaosaston ohi, niin alkaa oksettaa kun vaan näkee lihaa.

Lihassa on verisuonia, kalvoja, jänteitä, läskejä, jotka iljettävät niin paljon että en edes voisi syödä lihaa. Liha on oikeasti tosi kuvottavaa. Soijasuikaleissa ja tofussa niin, näitä ei ole. Olen oikeasti, kunhan syön vegaanisesti, aika kaikkiruokainen. Eli mikä tahansa täysin kasvipohjainen ruoka käy. Lapsi oli tosi nirso vaan lihan ällöttävyyden takia.

En oikeasti silti pysty välittämään itsestäni ihmisenä. Joskus koen olevani täysin tunteeton ja iloton. Olevani sellainen joka ei saa enää olla. En oikeastaan tunne että minua tarkkaillaan, vaikka olisi välillä olo, että koko Suomi olisi mukana, tai myös jotain muita ötökoitä. Olen liian vanha pelkäämään mitään sängyn alla majailevia mörköjä, mutta ne möröt häiritsee vaikka tuntuisi että ei silti enää pelkää mennä nukkumaan.

Ehkä olen vain niin kummallinen. En edes tunne että olisin täysin erilainen kuin muut, vaikka ei kellään ole tällaista juttua. Tai tunnu että olen täysin eksynyt siitä joka olin, eikä se ole hyvä asia todellakaan. Kuka lopulta minä, minun ihmiseni, ansaitsi olla, kuka silti oli.

Postaus 101 ja viimeinen päivä tätä talvea

Heeii, aikainen aamu. En saanut nukuttua. Aamupalaksi muroja ja leipää. Mitäs tänään, saunapäivä ja jos meen jonnekin niin ennen kello 16.

Katsoin aamulla vaakaa ja totta se on, kaksi joulukiloa oli tullut ja jäänyt koko kahdeksi kuukaudeksi jo. Mites painoa on helposti tulossa lisää, ja pudottaminen on niin vaikeaa. Nyt on jo tavoitteeseen 15 kiloa. Ei ole enää mikään muutaman kilon pudottaminen.

Auttaako edes mitään raataa salilla? Yritän edes, mutta pitää varmaan yrittää myös syödä vähemmän. Mutta mistä leikkaan syömisiä, kun en usein syö karkkia, jätskiä, sipsiä muutenkaan.

 Limut ja energiajuomat on lighteja. Jos makeutan teeni niin makeutusaineella, Kahvia en yleensä juo, koska se on hirveen pahan makuista ilman sokeria, ja sokeri lihottaa. Yhdessä teelusikallisessa sokeria on 50 kcal. Ei ei ei.

Miksi ihmeessä en laihdu? Voi olla että kaksi lämmintä ateriaa päivässä on vaan liikaa. Ahmimiskohtauksiakaan ei nykyään kyllä yleensä ole. Joskus oli ja silloin painoin 25 kiloa vähemmän, -ja olin reippaasti alipainoinen.

Ahmimisia kompensoi sitten yhdestä kolmeen paastopäivillä tai joillain 200 kcal päivillä ja ahmimis-paastoamiskierre jatkui monta vuotta. Välillä lihoin ja laihduin sitten takaisin...

Paitsi että nyt en ole kahteen ja puoleen vuoteen laihtunut, vaan pomppinut normaalipainoin ylärajalla ja lievässä ylipainossa. 

 Jotenkin nälkään tottui eikä sitä nykyäänkään yleensä edes huomaa, -vai onko mulla koko ajan nälkä? Johtuuko se siitä kierteestä, ja olen sotkenut koko elimistöni? Vai laittaako mun lääkkeet olemaan koko ajan nälkä tai ruoanhimo?

On nytkin nälkä, oho en huomannut. Ei ruokahalu ole sama kuin nälkä, koska voi olla ihan valtava ruoanhimo eikä se nälkä ole enempää kuin nyt muutenkaan.

On hienosti alle 16 tuntia talvea jäljellä. Ulkona satoikin jo pari päivää vettä. How much longer will this winter last? Ei kauaan enää.

Kevättä odottavalla ei olisi niin kamalaa, -jos pelkästään odottaisi enää kevättä eikä mitään muuta! Ei mulla on ihan kamalaa. En voi ajatella vain kevättä, kun kaikki on pilalla!

Olisko tää maailma parempi paikka ilman minua? Jos minunkin kohdallani olisi vain tyhjä paikka, olematon linkki ketjussa? Jos minua ei olisi ollenkaan? Se on muka ihan kamalaa, jos ei ole edes olemassa, mutta miten muka on, kun enhän edes huomaisi että minua ei ole?

Jos katoaa vaan, kuolee vaan kokonaan pois, niin onhan se ihan kamalaa. Sitäkään ei koskaan käy sellaisille joiden oikeasti kuuluisi vain kuolla öpois. Mutta ei kuulu kuolla kuin sellaisen jossa ei ole edes ei mitään. Ja se on se mistä aiheutuu kaikki kuolema.

Mistä johtuu talven kylmyys, avaruuden jääkausi, kaikki kylmä? Pahimmasta virheestä mitä on tehty? Talvia ja keväitä on aina ollut, ja valo on ollut aina niin kaunista.

Missä oon ollut? Flunssassa.

 

Treenit jäi vähän vähiin kun yllätti oikein kunnon flunssa ja korkea kuume. Nyt flunssa on melkein ohi jo. Bussilippu meni hukkaan kun olin just hakenut kautta ennen kuin tuli tää flunssa. Kuulemma tä epidemia on nyt Suomessa aika laaja. En tiedä mikä flunssa, mutta ei korona.

Tässä on nyt noin 3 vuorokautta talvea jäljellä. Ei paljon. On kevät ihan kohta. Oon menossa yhdelle keikalle ensi kuussa. Eye of Melian tulee Espoon Selloon.

Nyt kävin 10 päivän tauon jälkeen treenaamassa. Ehkä tää treenitahti tästä taas saadaan. Kuumetta ei ole ollut viiteen päivään, mutta nenä vielä vähän vuotaa.

Mitä kaikka sitten kevät tuo. Olisi yhteishaku, mutta ei se koulu varmaan kovin hyvin menis... Ehkä ensin oma asunto ja arki kuntoon ja kroppa kuntoon.

En tiedä muuta, mutta en ole ikinä varmaan painanut näin paljon. Joulukiloja tuli pari kappaletta eikä ne ole menossa näköjään takaisin päin. Yritän nyt pitää tiukan treeni-aikataulun. Ehkä ei tule muita flunssia ja jos tulee, niin treenit jää taas tauolle. Kyllähän se vaikuttaa jos jää viidet treenit väliin fluenssan takia.

Kummallista että kuukauden päästä on kevät kunnolla käynnissä jo. Mun tukka on ihan kamala. Ei tähän auta kuin sakset, mutta on vähän tyhmää, että en anna näistä leikkaa paljon. Kampaajalle suuntaan ensi kuussa myös. En viime vuonna ehtinyt oppia leikkaamaan omaa tukkaani itse.

Hahha, jouluun alle 10 kuukautta. No en sitä vielä odota. Vasta sitten kesän jälkeen mietin joulua. On se ahdistavaa että talvi tulee joka vuosi kesän jälkeen niin nopeasti.

Ei tämä elämä kyllä ole nyt hauskaa. Ei auta. Mut kun on pakko niin kuljetaan. Ei auta. Mikä auttaisi? mitä voisin tehdä, yrittää, voittaa, taistella? Jos minun elämäni ei tunnu omalta tai jos pelkään, että olen menettänyt itseni?