Kun ei riitä linnunratakaan

Heissan, ja hyvää kevättä ihan kaikille! Kevätpäiväntasaus-yö. Nyt on yö ja päivä yhtä pitkät.

Päivä ja yö yhtä pitkät, ymmärrän että on oikeasti kevät!

Rahat taas loppu. Kävin vaan Subwayssa, ja sitten ostin S-marketista 280 g irtokarkkeja ja ostin yhden paketin irtoteetä Ainoa-kauppakeskuksen Thehuoneelta. Välillä kävin useinkin siellä Helsingin Eerikinkadun Thehuoneella, mutta nyt ei ole tullut käytyä.

Helsingissä en ole käynyt hetkeen. Tässä kuussa kertaakaan. Joskus se oli hengailumesta koko päivän kun olin ihan yksin koko ajan. Nyt en jaksa käydä missään. Tänään päätin olla laiska enkä jaksanut käydä kuntosalilla. Huomenna sitten, jos saan nukuttua tänä yönä.

Voice of Finlandia katsoin tänään Siinä oli alkaneet knock-out vaihe. Kaikki sielläoli ihan sika hyviä laulajia. Tosi kova taso. Mutta en ymmärrä miksi yksi räppäri pääsi jatkoon. Eihän rap ole edes mitään laulamista. Puhumattakaan siitä karjujasta, vaikka joskus kuuntelen itsekin lauluja joissa on puhtaiden vocalsien lisäksi gruntseja.

En ole koskaan pitänyt mistään death metalista mutta sinfonisesta ja melodisesta metallista, powermetalista ja pop -metallista kyllä

 Korsetit on jääneet laatikon pohjalle. Voisihan niitä muuten käyttää mutta olen lihonut. Joskus mulla oli kirkkaapunaiset hiukset ja kaiken maailman morticia- ja kinky angel-hameita. Liian vanha olen palaamaan enää goottityylin ja voin silti kuunnella metallia jos haluan. Vaikka tyyli olisi kuinka ladylike, niinkuin onkin.

Hameita, pastellisävyjä, lilan ja sinisen sävyjä. Käytän kyllä myös valkoista ja mustaakin. Mutta en pelkästään. Yksi päivä olin muastavalkoisissa vaatteissa. Yleensä on ainakin jotain värejä.

Tässä, olkaa hyvä, ensimmäinen tänä keväänä näkemäni kukka! Tänään, Espoon Kilossa Kevätpäivän tapauksena 20.03.26. Maaliskuun leskenlehti!

Huomaamatta kevät ehti näin pitkälle. Vastahan äskettäin kävin oikeen kunnon lumikävelyllä talvipakkasissa! Ja sitten nyt lumet on melkeen kokonaan lähteneet jo.

Kevät tuli, vaikka jo syyskuussa ajattelin miten tuun jaksamaan talven. Jotenkin tiesin että ei asiat paremmin tuu olemaan, vaikeammaksi vaan menee. Mitähän pelkäisin nyt sitten kesässä? Hienointa olisi olla pelkäämättä enää koskaan. Ja pikku-tuskat pitää kestää, jos pään sisällä on universumia suurempia ongelmia.

Jos ongelmat ei rajoitu linnunradan sisälle, vaan kaikki on varmasti pilalla koko kaikkien universumien ajan, ja multa menee kohtalo, ja kaikki loputon kauneus. Uskon oikeasti että kaikki ovat kaikissa universumeissa. Tää on pitkä aika. Synnytään uudelleen tälle ja kaikille muile planeetoille ja lopulta järjestyksessä seuraava universumi.