Metsää

Heei, viikko on mennyt taas nopeasti. Ollut paljon tekemistä. Tekemistä voi olla vaikka ei kävisi koulussa tai töissä, ja vaikka ei jotenkin olisi ystäviäkään. Se kuulostaa oudolta, mutta tekemistä vaan on.

Usein ne ovat kuitenkin sitten niitä mielenterveyskuntoutujien juttuja. Ei se minua haittaa (enää). Kaiku-kortilla yleensä käymistä luonto- ja museokohteissa. Ei tarvii olla ihan yksin. Voi hetkeksi unohtaa. Taitaa oikeasti olla parempi, jos on tekemistä, eikä tarvii miettii pakkoajatuksia ja omaa sisäsitä maailmaa.

Nyt on ollut kahtena päivänä tällä viikolla sellaisia metsä-retkiä. Viimeisiä hetkiä ennen kesän loppua. Olen käynyt tänä kesänä vähemmän uimassa kuin viime vuonna. ostin ihan hitsin ihanat bikinit vielä näin loppu-kesästä. Tänään uimaan!

Vesi varmasti on kyllä kylmää. Sitten on ensi viikolla jotain ohjelmaa myös, mutta ei perjantaina. Ei kyllä jaksais taas tällä hetkellä ollenkaan. Mutta yritetään. Jos voisi vaikka voittaa edes yhden asian. Edes yhden, vaikka tuntuu välillä että ei jaksa elää.

Paino ei tipu, mutta olin vähän flunssassa viime viikolla enkä voinut käydä salilla. Kävin keskiviikkona ja tänään mentävä! Mutta sitten on liikaa tekemistä, jos lisäksi käyn saunassa. Ei ehdi ajatella ja murehtia niitä vatun ajatuksia.

Ulkona täältä

 

Hello. Olin parilla keikalla. Perjantaina oli 3 bändiä Lepakkomiehessä Kalliossa siinä Piritorin vieressä. Unén (Suomi), RunJuliet (Suomi) ja Dissemination (Itävalta).  Lauantaina kävin Allas Pool livessä katsomassa Battle Beastin keikan.

En aiemmin ollut oikeastaan kuunnellut heitä, mutta laulajaksi oli tullut entinen Phantom Eliten laulaja, ja olin kuunnellut Phantom Eliteä. Kuuntelin vähän ennalta sitten biisejä (edellisellä laulajalla) ja kävin katsomassa miltä kuulostaa.

Alempana pari keikkakuvaa kaikista bändeistä. Ekaks kuvia junasta metkalla Helsinkiin ekana päivänä ja sitten kuvia Allas Poolin edestä, kun olin odottamassa ovien aukeamista.

On kiva välillä käydä ulkona täältä. Ja sai tehdä oikeen vahvat meikit.

Perjantai:

 

lauantai:

RunJuliet:

Unén:

Dissemination:

Battle Beast:

ikkunasta

 

Hei, huomenna ja ylihuomenna käyn taas katsomassa parin bändin keikat illalla.

Sitten ei taas ole enää mitään.

Koska sielu jatkaa eteenpäin ja syntyy uudelleen, kukaan ei pääse vaan pois. On tämä elämä. Pitää aina tehdä jotain, odottaa jotain. Mutta kun odottaa niin, kaikki aina vaan jotenkin virtaa ohi.

Sitten kun odotetut asiat on ohi, en tiedä onko taas enää mitään. Muistan aikoja jolloin olin vielä epätoivoisempi, suorastaan toivoton. Jotain oli pielessä vasta myöhemmin niin pahasti että en välittänyt enää.Pystyn kulkemaan, mutta en välillä jaksa edes kulkea. Aina en jaksa lähteä edes minnekään.

Kuitenkin lähden jonnekin monta kertaa viikossa. Kun pystyn. On jalat mitkä toimii. Pizzeriaan vaikka tai etsii tölkkejä Helsingin yöstä, Sellon tai Iso Omenan kauppakeskuksiin.

Välillä tulee vastaan paikkoja joissa olen ollut, vaikka entisiä asuinseutujani, paikkoja joihin en ollut palannut vuosiin, paikkoja jotka liittyi, vaikka käyn usein kävelemässä niillä suunnilla, vaikka Helsingin keskustassa olevat paikat.

Paikkoja jotka ovat muuttuneet. Vessa joka on purettu, ja tehty uusi vessa jonnekin muualla kauppakeskuksessa tai Rautatieasemalla. Ravintola tai kahvila joka on sulkeutunut ja tilalle tullut joku uusi yritys, muuttuneet Rautatieaseman väliovet.  Uusi hampurilaisravintola ja vegaanipaikat jotka on menneet konkurssiin.

Mutta miten voisin palata, olla paikoissa joissa olin, olla takaisin ajassa, niin kuin time machine, aikakone, vaan mielen sisässä, jossa kaiken voisi elää uudelleen ja olla takaisin alussa ennen huomisen kuolemaa, ennen kuin siitä mitä kuului olla ei ollut jäljellä mitään.

Odottamaan ei-mitään

Heei, kirjoittelen vielä kesä-kuulumisia. Tällä viikolla on pari keikkaa, joilla käyn. Jää sitten väliin Tapiola -festivaali joka ois Leppävaarassa, tossa ihan vieressä. Keikat joilla käyn on Helsingissä.

Oon ehkä liian milleniaali, kun en edes tunne suurinta osaa noista bändeistä jotka on kaikilla festareilla tänä vuonna. Nylon Beat siellä tosin on, -sitä en kehdannut enää ylä-asteella kuunnella!

Jäljellä kesää on kolme viikkoa. Sitten on pudotus. Alkaa oikeasti tulla kylmää, pimeää ja kurjaa. Kaiken yli ei voi nukkua, tai ei ole muuttunut, parantunut yhtään.

En tiedä oikeasti mitä tekisin, tai odottaisin. On tyhmää oikeastaan odottaa enää mitään elämässä, kun umpikujaan päädyttiin jo aikaisemmin enkä huomannut, missä vaiheessa kaikki romahti.

Ei mulla oikeasti mene paremmin, vaikka muka menee. En kehtaa sanoa, että asiat oli silloin paremmin, kun en näkynyt yhtään ulospäin. Nyt olen varjo.

Jos yrittäisin vaan kestää ahdistuksen hetket, pakko-ajatuspelon ja hirviöt ja muun? Sen keitä kaikki muka on vaikka en kerro.

Ei kannata koskaan kertoa sellaista mitä ei ole koskaan kertonut. Se on omaa maailmaa. Ei kukaan kyllä usko muutenkaan tätä koskaan, ja olen silti se joka ei tiedä.

En laihdu. Ei, olin laihtunut ehkä kilon ja tänään se kilo oli takaisin. No paino tietenkin heittelee. Ei se pysy stabiilina. Katsotaan taas huomenna ja ylihuomenna. Jos nyt saisin edes 8 kg pois?

Siis oikeasti, ei 15 kg mun pitää pudottaa tai 20 kg. 20-vuotias minä ei kestäisi tätä peilikuvaa. Se joka pelleili sillä syömisellä, ja leikki oikeaa syömishäiriöistä. Oli silti tosi laiha ja menkat jäi pois yli vuodeksi.

Mutta ehkä mun ei tarvitse olla takaisin 50 kg? Entäs, vaikka 63 kg? Joka tapauksessa pitää laihtua. Ihan muutamalla kilolla olisi takaisin normaalipainossa. Mutta en ole muutaman kilon laihduttaja. Ei ei, kyllä yli kymmenen kiloa pitää tiputtaa.

Kesä-kuntoon 2027? En kyllä nyt vaan laihdu. Sehän oli vuosi sitten kesä-kuntoon 2026 ja oon vaan lihonu 3 kg siitä vuoden takaisesta. Voi olla että osa lihasta on, mutta välillä katoin kauhuissani hissin peilistä itseäni, että kuka tuo pullukka on, oonko oikeasti noin läski.

Joka tapauksessa katselen mitä laitan päälle keikoille. Gootiltakin saan näyttää, mutta en liikaa.

En koskaan käytä pelkkää mustaa. Jotain väriä pitää aina olla. Valkoista käytän myös välillä, enkä sitäkään pelkästään. Yleensä asteikossa tummasta vaaleaan sävyä turkoosi-sininen-indigo-violetti-purppura. Siis vaikka vaaleanliila tai tumma sininen tai kirkas turkoosi tai sininen, vaalea turkoosi tai vaalea indigonsininen.

Damn, on elokuu

Heii, vielä on kesää jäljellä, mutta ei paljon. Ryhmät jatkuu tällä viikolla, ja joka päiväksi on jotain. Ihme jos ehtii salil käydä.

Aurinkoa hiuksiin ja iholle. En pelkää syöpää tai mitään, niin en käytä edes mitään aurinkosuojaa, vaikka niistä just aina puhutaan että on niin tärkee. En vaan pelkää että kuolen. Ihan sama milloin.

En ole värjännyt tukkaa 26 kuukauteen edes. Muutenkin on melkeen jo oma väri, mutta latvat punoittaa vähän hennasta. Hiukset on Jouluna ehkä jo vyötäröllä..? Mutta sitten pitää leikkaa taas huonot latvat pois.

Uimassa järvissä oon käynyt, meressä tänä vuonna en. Vedet on aika kylmiä, kun on niin kylmiä öitä. Rahat ei riitä mihinkään. Ei tule enää istuttua yksin kahviloissa.

En hakenut syksyksi mihinkään kouluun, kun meinaan että ensin omillaan asuminen ja sellaiset kuntoon. On tärkeää että pystyy käyttäytymään normaalisti, että kaikki ei koulussa mieti, et mitä toi tuijottaa ihmisiä ja katselee peiliin ja on poissaoleva.

Katsoin kirjauksia OmaKannasta, että mitä on lääkärit ja mielenterveyshoitajat kirjoittaneet. Siellä oli joskus kirjoitettu mun hiuksistakin, ja eriskummallisesta käytöksestä. Ei sitä vaan itse huomaa että käytös näyttää ulkopuolelta oudolta, tai jos hiukset on hassun väriset niin kuin jossain vaiheessa olivat. Ne olivat silloin punaiset, oli kirjoitettu "hiukset ovat violetin punaiset".

Kävin kuntosaliryhmässä, mutta 45 minuutin treeni plus lämmittely ja venyttely on tosi lyhyt. Yleensä omalla ajalla olen yli tunnin siellä salilla. En tiedä vaikuttaako mitään, mutta ei ainakaan painoon. Tainnut tulla vaan taas kilo lisää.

En oikeesti ymmärrä miksi lihon. En syö paljon herkkuja enkä sokerisia juomia... Yksi kilo tullut taas nyt viime kuussa. Vaikka siis olen käynyt siellä salilla.

Kummallista että välillä käyn jossain eikä tulekaan edes pakkoajatusta. Menen vaan pizzeriaan ja syön pizzan ja lähden, tai käyn jossain ryhmässä vaan tai vaikka kampaajalla eikä ollenkaan tulekaan jotain kiusallista, tyhmää, tai pahaa ajatusta. Olenko vähän oppinut kontrolloimaan niitä ajatuksia?