Jos osaisi edes ajatella...

Hei kaikille.Vappuaattoon kolme yötä. Nukuin eilen koko päivän ja sitten vielä yön. Kävin kyllä salilla mutta muuten en tehnyt mitään. Koskaan ei saa valita olla tyhmä. Eikä koskaan saa myöskään valita olla laiska! Jaksaminen pitää itsensä ylhäällä on pieni tuska.

 Kolme kuntosalia viikossa on onnistunut koko kuukauden ajan. Olen kyllä haudannut sen haaveen fitnesskisoista. En ehkä ihan niin paljon jaksa treenaa.

Mutta ei se siitä ois kiinni, -nimittäin syön neuroleptejä ja ne kerää nestettä ja rasvaa etenkin vatsaan, ja nostaa painoa. Ehkä treenaan itsei vaan niin hyvään kuntoon kuin mitä oikeasti itse jaksan/pystyn?

Kävin karaokessa lauantai-iltana, mutta siellä oli niin paljon jengiä, että ei jaksanut pitkän jonon takia laulaa kuin yhden laulun. Verset meni hyvin, mutta kertosäe meni korkeammalta enkä jotenkin kuullut mitä lauloin, eikä se sitten onnistunut. Kuulosti varmaan ihan kaamealta...

Tuuli oli viiltävä ja kylmä. Kesävaellukset muka kuukauden päästä? Ei uskoisi, mutta olihan tässä jo välillä aika lämmin.

En muuten juo alkoholia koskaan karaokebaarissa. En muutenkaan. Joku 0,7 prosenttia voi olla, vaikka simassa, mutta muuten ei. Lääkkeidenkin takia, ja sitten oikeasti en halua joutua humalaan.

Tännän on täällä niin hyvää ruokaa, että reissu pizzeriaan on vasta huomenna. Miksi viitsisi maksaa kuljetusmaksuja jos voi lähtee omilla jaloillaan menemään pizzeriaan? Kaikissa pizzerioissa ei tosin ole vegaanipizzaa, -se pitää tarkistaa ensin netissä että ei tule hukkareissuja.

En taas pysty olemaan selittelemättä pakkoajatuksia. Kaava on tämä, pelkäät että tulee ajatus ja sitten joko saan estettyä ajatuksen tai tulee ajatus. Ja kun ajatus sitten tulee, kaikki on pilalla muka koko kaikissa universumeissa suurin piirtein.

Pelkät ajatukset ja mun mahan koko pilaa muka ihan lopullisesti kaiken. Kaikessa on muka kyse sitä, mitä painan tai mikä mn vyötärönympärys on. Tai siitä mitä ajattelen. Tiiän et ei ole normaali ajatusmaailma ei. En edes enää muista miten muilla normaalisti ajatus virtaa. En ole pystynyt vuosiin ajattelemaan normaalisti.

Kouluun ois ollut kiva hakea, mutta viimeksi se kaatui niihin hetkiin kun ajatus katkaisee hetkeksi keskittymisen. Siis sitähän käy ihan joka päivä... Kun pystyisi edes ajattelemaan normaalisti, osaisi edes ajatella...

Kaksi maailmaa

Hei taas. Tällä viikolla on paljon tekemistä ollut, eikä ole melkein jaksanut ajatella niitä omia maailmojaan. Ei ehkä ymmärtäisi miten voi jatkaa vaan elämää, mutta se on sellaista joka päivä ja on jatkunut jo todella kauan.

Maailmoja on kaksi ja öiden unissa kolme lisää, ja unissa on lisäksi se toinen maailma, henkilöt sieltä. Mutta olen unissa yhtä yksin kuin nyt. Omissa maailmoissa.

En jaksaisi välillä elää, ja on taakka kantaa tieto tai usko, että ansaitseeko elää, ja onko mulla mitään polkua edessä. Mitään kohtaloa, omaa kohtaloa.

Mutta pään sisällä, omassa maailmassa

kaikki universumien loppuun asti vaikuttaa täysin toivottomalta, jos ajattelen elämän loputonta virtaa ja kaiken sisintä, voiman sisintä, yhden sisintä, elämän sisintä.

Olenko menettänyt sen kaiken? Olenko eksynyt kaiken tarkoituksesta vaan tässä elämässä vai kaiken ajan? Pitäsi melkeen toivoa että uskoisi kaiken loppuvan tähän elämään? Missä on paikka josta löytää kohtalon?

Mutta toiseen maailmaan, ei ole kauan uimakauden avaamiseen. Olen istunut jo monena päivänä pihalla auringossa tavoittelemassa hiusten vaalenemista auringossa, ja olemassa valossa ja lämmössä. On kesäkausi jo mielestäni.

On jäljellä tämän päivän lisäksi 8 päivää toukokuuhun. Vappu 2026 on kahdeksan yön päästä. Se menee nopeasti. Sitten simaa ja perunasalaattia! Sipsejä, karkkia? Ei sekin alkaa nyt ahdistaa. Olen nimittäin lihonut viime joulukuun alusta kolme kiloa, eikä ne lähde siis millään.

Mistähän tää on, kun käyn kyllä salilla ja yritän olla syömättä leipää lounaalla ja päivällisellä, enkä edes usein herkuttele kirpeämakeilla karkilla tai suolaisilla herkuilla. Mistä tästä enää leikkaa?

Eilen kävin salilla, joten tänään ei tarvii välttämättä käydä. yritän siis käydä kolme kertaa viikossa. Ja juurikin kolme salikertaa viikossa onnistuukin! En nyt tiedä miten paljon muutoksia olisi havaittavissa, mutta katsotaan kesän jälkeen jos jaksan järvissä uimisen lisäksi kesälläkin käydä salil.

Vikailmoitus, elämäsi on kaatunut

Hei, kevät lähti oikein kunnolla käyntiin, ja vaikka pakkoajatukset triggeröivät eilisen luontokävelyn niin otin silti kevätkuvia heränneestä luonnosta. Siellä on nyt sinivuokkoja, valkovuokkoja ja sammakot elävät jo kesäänsä pikkulammikoissaan.

Miltähän tuntuisi olla vaikka sammakko? Muurahaispesiä oli metsässä myös, ja mietin voikohan muurahaispesä olla yhteydessä toiseen muurahaispesään samassa metsässä. Onko niilläkin etsinnässä pesän ulkopuolinen muurahaiselämä?

Saa ajattelemaan että toisilla planeetoilla voi ehkä oikeasti olla ihmisiä, eikä vaan toisenlaista älyllistä elämää. Olen varma että elämää on ihan kaikissa universumeissa, ja monella planeetalla, mutta siinä voi olla ulottuvuuksia, joita pitää vaihtaa että pääsee sinne missä planeetalla elämä on.

Ei ole mitään järkeä kristinuskossa. Ei ole nyt niin kummallista osata parantaa sairaita tai kävellä vaan vetten päällä. Miksi kaikki menisivät taivaaseen jotka ovat eläneet vain vaikka pari viikkoa? Tottakai silloin syntyy uudelleen. Miten kaikki olisi loputonta ja kaikilla muka vain yksi yhden päivän viiva sadan vuoden elämä?

Jälleensyntymään uskominen on minulla itsestäänselvyys. Taivaassa on vaan enkelit/jumalat. Ei ihmisistä tule enkeleitä, vaikka voi olla ihmisiä jotka on enkeleitä.

Asiasta kukkaruukkuun, yritän jos menen jonnekin pitää ajatukseni kasassa ehkä liian suurella yrityksellä ja sitten tulee pakkoajatuksia jotka voi tuhota koko päivän.

Miksi normaalissa maailmassa olisi mulle muka helppo elämä? En edes halua helppoa elämää tai helppoa kohtaloa, eikä kenenkään kohtalo ole olla vaan paha. Silloin jos on vaan paha, on menettänyt kohtalonsa ja eksynyt tiellään valoon.

Jotkut luulevat jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen, mutta ei ole mitään järkeä että selviää jos vaan uskoo tietyllä tavalla, tai siis jos on syntynyt tiettyyn kulttuuriin, jossa on opetettu vaan uskomaan niin. Ei, en usko että täällä Suomessa välttämättä ollaan oikeassa. Mutta en löydä uskontoa jota en sotkisi omaan sisäiseen maailmaani.

Helvetit on niin monessa uskonnossa, että helvetti on varmasti olemassa ja paratiisi/taivas tai ihmisten elämien välissä Kesän maa? Minun mielestäni kaikkialla luonnonuskonto oli sama uskonto ja Jumalat vaan eri nimillä. Mutta onko tämä maailma enää sama kuin se mihin esivanhemmat syntyivät? Minne minä synnyin edellsisessä elämässä tai tulinko tähdistä vieläkin?

Kun yrittää puolustaa sitä mihin uskoi ja pitää kiinni sitä minkä uskoi olevan oikein, ei ehkä silti selviä? Mutta ei siinä painajaisessa ole mitään järkeä mihin uskoi myös, jos kuitenkin vieläkin muistan tämän elämän eikä muistot muuttuneetkaan täällä? Vai onko minulla tiedossa muka jotenkin väärä juttu? Ei ole. En tiedä väärin.

Kun mulla ei valitettavasti ole kavereita niin jään tosi yksin sitten kun vanhemmat ei ole enää elossa. En tiedä, en ole osastoltakaan saanut kavereita. Niitä ei vaan tule. Lukiossa torjuin kaikki joista olisi tullut kavereita. En enää ymmärrä miksi.

Viimeinen ns. normaali asia oli se kun 16-vuotias luki kaikki silloin ilmestyneet kuusi Harry Potter -kirjaa kuukauden sisällä. Silloin jo edellisenä vuonna olivat alkaneet pakkoajatukset.

Ole muuten ollut vege tosi pitkään, 16-vuotiaana pesco, 17-vuotiaana lakto-ovo ja 21-vuotiaana vegaani. Lihaa ei tee oikeasti koskaan mieli. Liha oikeastaan päinvastaisesti ällöttää, ja en halua edes koskea lihaan, niin että en tiedä, mitä teen jos joskus minulla on se koira. Koirat nimittäin arvostaa lihaa liikaa vähemmän kuin vegaanisia koiranherkkuja.

 Ja koirille syötettävä liha on samasta paikasta kuin ihmistenkin tehdasfarmi-ruoka. Elämillä on aivan liian pienet tilat eikä mitään virikkeitä tai mahdollisuutta lajityypilliseen elämään. Jos vastustan lihateollisuutta, niin pitäisikö koirankin olla sitten täysi vegaani?

No joka tapauksessa, tukiasuntoihin jos olen kohta hakemassa, niin Provestassa ja Auroranportissa ei saa pitää lemmikkejä. Niin että en tiedä minä vuonna sitten on mahdollisuus edes koiraan.

Siihen tää elämä ei kaadu. Se kaatui jo nimittäin johonkin muuhun. Vikailmoitus, elämäsi on kaatunut. Käynnistetään uudelleen 50 vuoden sisällä. Elämä vikasietotilassa. Älä sammuta, odota koneen vastausta, 36 % valmiina. 

Jos olisin muumi

Testin tehtyäni ihan netissä olen vakuuttunut että olen Niiskuneiti. Kyse on siis mikä muumihahmo olet? -testi. Olin melkein tiennyt tämän asian muutenkin. Olin uskonut muutenkin että yksi elämäni on siellä muumilaaksossa ja on juurikin Niiskuneiti. Hehe huono vitsi.

Kevät on ehtinyt puoleenväliin, ja se lähikauppakin aukesi tänään. Sieltä sai ilmaiset kahvit. En kylä yleensä edes juo kahvia. Kahvi on jotenkin ihan hirveen pahaa ja ihan hyvää samalla. Mutta poikkeus että joisin kahvia.

Se mun oma maailma on juuri sellainen että muumilaaksokin voisi olla mukana. Silti kaikki, vaikka tapahtuukin vain pään sisällä, tuntuu ihan todelta.

Mutta mikä on todellista. Omassa maailmassani en ole enää mitään, mitään, verrattuna...

Mitä minulla on "oikeassa" maailmassa? Ei mitään, mitään. Yritän elää ja roikkua vaan mukana, mutta pään sisällä kiertää pakkoajatusten kehä, mutta vaikka silloin ei pitäisi ollenkaan voida enää elää normielämää, on tämä ollut tällaista jo kauan ja on tällaista joka päivä.

Tää elämä on ihan paskaa.

Eilen oli psykan ryhmä, ja tänään muita ryhmiä. Ensi viikolla ohjelmaa onkin aika paljon. Tiistaina psyka, ke psykan ryhmä, to Eedin retki ja perjantai Eedin luonto- ja kulttuuriryhmä.

En usko että nämä pitää normaalielämää yllä, ilman että se silti särkyy joka päivä. Ilman että mieli särkyy... En voin elää tätä elämää. Onko tämä elämä edes oikeasti minun? Kärsinkö tarpeeksi jos ei ole?

Ulkona silti olen alkanut viettää taas aikaa, kun on ollut lämmintä ja aurinkoista. Huhtikuun puolivälissä ja sää kuin toukokuun. Istun välillä pihalla tai parvekkeella juomassa teetä.

Tänään on kuntosalitreenipäivä. Yritän taas käydä n. 3 kertaa viikossa. En jaksa jotenkin enempää, vaikka pitäisikin, kun se on pieni tuska. Kuntosalin jälkeinen olo on tosi hyvä. Pitäisköhän alkaa nyt sitten käydä myös juoksemassa?

Päiviä palasina

Hello taas. En olekaan jaksanut kirjoittaa. Ollaan kohta huhtikuun puolivälissä. Easter tai Eostara meni joo. En sano pääsiäinen koska en ole kristitty. Joulukilot ei vieläkään ole lähteneet. Niitä on kaksi ollut ja edelleen näkyy painossa +2 kg ajasta ennen joulua.

Salille tänään, pakko on mennä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset tulee lauantaina 2 peräkkäin. Pitkä leffa tulee, mutta katson kummatkin peräkkäin! Ei niitä Pottereita tullut kaikkia katsottua, kun en ollut huomannut että niitä tulee. Katsoin feeniksin killan ja puoliverisen prinssin vaan.

Kampaajalla kävi tasaamassa latvat ja näyttää paljon paremmalta takaa. Ehkä saan takas kasvatettua nämä sinne missä nämä oli joskus, lantiolle. Kun tiedän että mulla kasvaa pitkäksi. Kuukauden päästä pitää mennä uimaan. Jo kahtena vuotena ensimmäinen uinti on ollut 10.5! Tänäkin vuonna hei pitää mennä.

En ole oikein jaksanut kerätä itseäni. Olen yrittänyt karata enkä voittaa, ja olisi melkein parempi yrittää voittaa, -ei olisikaan! Ei tästä elämästä mitään tuu. Tämä EI ole kiva elämä. Mutta ei taida olla kivoja muutkaan mun elämät. Näen niitä vieläkin unissa.

Mielestäni minusta on jäljellä vain palasia, tai sittenkin, olen varjo siitä mitä olin. Sen varjon voi nähdä, mutta sitä mitä olin ei voinut eikä vieläkään ole. Niinkuin lähde joka on piilossa hiekan alla. Piilotettu lohikäärme.

Kun ongelma on palannut olemaan pakkoajatukset.

En luule olevani enää kaunis. En halua olla silti olematta hyvä. Mutta voinko vaan valita olla hyvä ihminen? Mikä siihen riittää? Välillä tuntuu että olen ihan sekopää. Mutta elänkö tätä elämää ihan turhaan? Luulenko että jotenkin kaikki voidaan korjata tai korvata, vaikka tiedän että ei.

Rahat ei riitä ei mitenkään ei mihinkään! On ollut muotoilu rauta ostolistalla kyllä nyt aika kauan. Katselin Prismassa n. 50 € maksavaa vaaleanliilaa rautaa. Pitäskö sitten ihan pari viikkoa säästää?

Pitää tehdä lista asioista mitä pitäisi saada ostettua, ja miettiä sitten meneekö kesällä festareille, tai keikoille, vai jättääkö kahvilat, subwayt ja muut väliin...

Harmittaa vieläkin että musta melkeen tuli kampaaja... Ei kantsinut hakea syksyksi kouluun. Jos nyt ensin itsenäinen asuminen ja muu? Käyn nyt psykan ryhmässä, ja Edistian ryhmissä. Salilla käyn monta kertaa viikossa, tai yritän käydä. Tänään on sitten pakko mennä salille!

Lähikauppa aukeaa ensi viikolla. Siellä on ollut remontti. Ei se vaikeeta ole ollut mennäkin Selloon. Helsingissä hengailu ei ole enää kivaa. Mikään ei tuo minkäänlaista valoa. Ei edes väärää valoa. On se parempi että ei ole valoa ollenkaan. En halua olla onnellinen vääristä asioista, nauttia minua parempien kärsimyksistä. Se on vain painajaisunta?

Ei tää elämä ole peli, tai uni. Tai onko se joku muu uni?