Maailmoja on kaksi ja öiden unissa kolme lisää, ja unissa on lisäksi se toinen maailma, henkilöt sieltä. Mutta olen unissa yhtä yksin kuin nyt. Omissa maailmoissa.
En jaksaisi välillä elää, ja on taakka kantaa tieto tai usko, että ansaitseeko elää, ja onko mulla mitään polkua edessä. Mitään kohtaloa, omaa kohtaloa.
Mutta pään sisällä, omassa maailmassa
kaikki universumien loppuun asti vaikuttaa täysin toivottomalta, jos ajattelen elämän loputonta virtaa ja kaiken sisintä, voiman sisintä, yhden sisintä, elämän sisintä.Olenko menettänyt sen kaiken? Olenko eksynyt kaiken tarkoituksesta vaan tässä elämässä vai kaiken ajan? Pitäsi melkeen toivoa että uskoisi kaiken loppuvan tähän elämään? Missä on paikka josta löytää kohtalon?
Mutta toiseen maailmaan, ei ole kauan uimakauden avaamiseen. Olen istunut jo monena päivänä pihalla auringossa tavoittelemassa hiusten vaalenemista auringossa, ja olemassa valossa ja lämmössä. On kesäkausi jo mielestäni.
On jäljellä tämän päivän lisäksi 8 päivää toukokuuhun. Vappu 2026 on kahdeksan yön päästä. Se menee nopeasti. Sitten simaa ja perunasalaattia! Sipsejä, karkkia? Ei sekin alkaa nyt ahdistaa. Olen nimittäin lihonut viime joulukuun alusta kolme kiloa, eikä ne lähde siis millään.
Mistähän tää on, kun käyn kyllä salilla ja yritän olla syömättä leipää lounaalla ja päivällisellä, enkä edes usein herkuttele kirpeämakeilla karkilla tai suolaisilla herkuilla. Mistä tästä enää leikkaa?
Eilen kävin salilla, joten tänään ei tarvii välttämättä käydä. yritän siis käydä kolme kertaa viikossa. Ja juurikin kolme salikertaa viikossa onnistuukin! En nyt tiedä miten paljon muutoksia olisi havaittavissa, mutta katsotaan kesän jälkeen jos jaksan järvissä uimisen lisäksi kesälläkin käydä salil.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti