Testin tehtyäni ihan netissä olen vakuuttunut että olen Niiskuneiti. Kyse on siis mikä muumihahmo olet? -testi. Olin melkein tiennyt tämän asian muutenkin. Olin uskonut muutenkin että yksi elämäni on siellä muumilaaksossa ja on juurikin Niiskuneiti. Hehe huono vitsi.
Kevät on ehtinyt puoleenväliin, ja se lähikauppakin aukesi tänään. Sieltä sai ilmaiset kahvit. En kylä yleensä edes juo kahvia. Kahvi on jotenkin ihan hirveen pahaa ja ihan hyvää samalla. Mutta poikkeus että joisin kahvia.
Se mun oma maailma on juuri sellainen että muumilaaksokin voisi olla mukana. Silti kaikki, vaikka tapahtuukin vain pään sisällä, tuntuu ihan todelta.
Mutta mikä on todellista. Omassa maailmassani en ole enää mitään, mitään, verrattuna...
Mitä minulla on "oikeassa" maailmassa? Ei mitään, mitään. Yritän elää ja roikkua vaan mukana, mutta pään sisällä kiertää pakkoajatusten kehä, mutta vaikka silloin ei pitäisi ollenkaan voida enää elää normielämää, on tämä ollut tällaista jo kauan ja on tällaista joka päivä.
Tää elämä on ihan paskaa.
Eilen oli psykan ryhmä, ja tänään muita ryhmiä. Ensi viikolla ohjelmaa onkin aika paljon. Tiistaina psyka, ke psykan ryhmä, to Eedin retki ja perjantai Eedin luonto- ja kulttuuriryhmä.
En usko että nämä pitää normaalielämää yllä, ilman että se silti särkyy joka päivä. Ilman että mieli särkyy... En voin elää tätä elämää. Onko tämä elämä edes oikeasti minun? Kärsinkö tarpeeksi jos ei ole?
Ulkona silti olen alkanut viettää taas aikaa, kun on ollut lämmintä ja aurinkoista. Huhtikuun puolivälissä ja sää kuin toukokuun. Istun välillä pihalla tai parvekkeella juomassa teetä.
Tänään on kuntosalitreenipäivä. Yritän taas käydä n. 3 kertaa viikossa. En jaksa jotenkin enempää, vaikka pitäisikin, kun se on pieni tuska. Kuntosalin jälkeinen olo on tosi hyvä. Pitäisköhän alkaa nyt sitten käydä myös juoksemassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti