Niin heikko olo, -kuin olisin pelkkä kummitus

 

Olen tänään ollut Helsingissä mutta aamumurot jäi taas syömättä. En jaksa nykyään nousta. En jaksa enää mitään. Välillä tulee että miks mä en ymmärrä että tää elämä oli kyllä tässä jo varmaan pitänyt olla.

Kun musta tuli melkeen kampaaja, -olisi voinut päästä vielä työjunaan. Mutta en hae varmaan koskaan uudestaan enää kouluun. Tajuan että keskittymiskyvyn hetkellisiä puutteita on liikaa.

Tarkoitan sitä hiton peiliintuijotteluakin. Ja en tiedä mistä johtuu, mutta puhun välillä päälle tai jään tuijottamaan ihmisiä. Puhe voi kuulostaa liian nopealta. Ei saa selvää.

Mutta koulut ainakin oli sit tässä ja tää elämä pitäis nyt myös olla sitten tässä. Asennejuttu se ei ole, jossa ei ole tilanne että luulee pilanneensa kaiken vaan pilaa ihan oikeasti kaiken. Kääntää kaiken nurin ei auta ei auta. Olisin halunnut taistella. Ei ole mitään, mitään mitä voin voittaa. Ei mitään syytä jatkaa tai mitään mahdollisuutta jatkaa. Ei voi jatkaa.

As if I was a phantom. Nämä kuvat on Forumin yläkerrasa jostain taideteoksesta mutta tarpeeksi kummituksilta näyttää.

En ole kokonaan kummitus.

It's a glimmer right?

Jos uskoin että en olisi tänä kesänä enää elossa, niin uskoin että en jaksa. Tiedättekö mitä käy kun kulkee virran mukana vaikka ei jaksa? Kestää muka. Ei kestä, eikä ole rohkea tai vahva mutta joutuu vaan roikkumaan perässä.

En leiki ihmistä. En leiki elämää. En leiki jatkavani elämää. En ole jäänyt kulkemaan. Mutta en voi esittää että olen takaisin vaikka en ole. Jotkut tulevat takaisin. Mistä? No SIELTÄ. En pääse enää takaisin.

Hologrammimaailmassa olenkin kummitus. Ehkä kukaan ei oikeesti edes näe minua. Katsoo vaan suoraan läpi. Kulkee minun lävitseni.

Mitä tarkoittaa että välittäminen puuttui. Mitä tarkoittaa veren kirja? Mitä voikaan syödä vegaanisella lippakioskilla. Megajänö. Vuosia on kulunut. Vuodet on menneet. Hukkaan ne meni, vuodet virtasivat ohi.

Mitä jos en koskaan edes pystynyt haluamaan elää? Puuttuu mun mielestä nautinnot eikä välittäminen puutu, jos on tilanne ettei välitä itsestään. Minä kerron, en välitä itsestäni enkä rahasta mitään.

Vaikka mulle kerrottais mitä niin en todellakaan usko, en ikinä, sitä että tätä maailmaa ei olisi olemassa tai mielikuvitusmaailmaa, sitä missä olen ihan yksin.