Sitten joskus

Hei, ei sitten epäonnenpäivänä käynyt mitään. Mutta epäonni on että mitään rahaa ei ole viideksi päiväksi ollenkaan. sunnuntai, maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai. Ei mitään rahaa. Olenko sitten täällä ja homehdun? Ois kiva lähteä vaan karaokeen tai muuten baariin. Ei voi ennen perjantaita.

Koiraan säästely jäi. Sain kipinän koiraan Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa toukokuussa. Sitten kun muuttaisi taas omaan kotiin, voisin ottaa collien, nartun. Ihan pentuna. En ole saanut mitään säästöön koiraa varten, niin se jää myöhemmäksi. Säästämiseen ei vaan riitä rahat. Jos mulla on koira sitten joskus nelikymppisenä? Sitten joskus.

Mitäs olen tehnyt? Kasvattanut hiuksia ja laihduttanut, mutta en ole laihtunut grammaakaan, vaikka on koko ajan nälkä vaikka en huomaa. En huomaa nälkää enkä päänsärkyä. Onkohan sekin joku häiriö? Miksi on niin vaikea hyväksyä kaiken olevan pilalla jo? Ei, haluaisin kuolla. Sitten joskus, siihenkin. Mutta jos en kuole, niin koira sitten. On käynyt niin huonosti, että ajattelin koiraa. Koira voisi olla nimeltään vaikka Helmi tai Sirja.

En edes tiedä milloin muutan taas omaan asuntoon. Asun kuntoutuskodissa, mutta ei täällä kukaan ole hullu, paitsi minä. Olen täällä ainoa jossa on jotain vikaa. Muutenkin, en koskaan nähnyt aiemmin vikaa muissa, vaan itsessäni. Siitä seuraa että en näe muissa vieläkään vikaa, mutta olen sokea omille virheilleni ja vioilleni, koska en kestänyt enää.

En kestänyt enää. Tilanne jatkui samana liian kauan. En enää välitä! Juon sitten teetä, ja annan maailmani lentää. Sinne kaikki paska missä pippuri kasvaa. Jos päätän olla se joka haluan olla, niin muut jyräävät minut ja silloin ei enää kuole vaan kuolee. En voi valita sellainen olla, joka en enää ole, sanotaan. Mutta kun en ansainnut olla olematta enää itseni! En tehnyt itse mitään petosta.

Lävistyksiä muuten on nyt 14 :) Jos otan niitä joskus lisää, niin forward helixejä voisin ajatella tai toiseenkin korvaan tragus. Mutta ei nyt. Sitten joskus siihenkin.