Olen aina ollut kiinnostunut mystiikasta ja rajatiedosta, mutta se on viime aikoina jäänyt vähemmälle... Luonnonnoituus on se uskonto jota ajattelisin, mutta jotenkin täällä on niin vaikea harjoittaa mitään uskontoa joten sekin on jäänyt vähemmälle. Liikaa sisäisiä painajaisia.
Kohta kuitenkin on Mabon, ja se on ihan kunnolla syksyjuhla ja pitää ymmärtää jo. On syksy! Kohta saa sitä mustikkaglögiä ja lehdet on muuttumassa ja keltaisiksi ja sitten ne lentää ilmassa ja kohtaa maan. En kyllä silti jaksa että tulee talvi. Oikeasti. Ei.
No kesä meni, ja uin paljon. Olisin voinut olla enemmän ulkona ja kaupungilla. Harmittaa vähän. En saanut hilattua persettäni ylös ja lähdettyä välillä. Laulamassakin kävi kesällä vaan muutaman kerran. Ei jännitä, mutta pääsenköhän kuoroon? Koelaulu kuoroon on tiistaina.
Laulaminen on kivaa mutta laulajaksi minun sävelkorvani ei vaan riitä, ja se siitä laulajanurasta vaikka ääni olisi. Mutta laulan silti välillä. Karaokea sitten ja se kuoro.
Hiton lääkkeet. Ne huonontaa muistia. Elämä pyyhkiytyy muistista koko ajan. Kun yritän muistella viime kevättä ei tule mieleen mitään jos ei muistuteta. Pidemmällä ajalla sama juttu, vaikka muistan pieniä asioita. Mutta asia ei ole muistinmenetys vaan jotenkin heikentynyt muisti. No en voisi kirjoittaa muistelmia. Ei siis muistinmenetys vaan heikko muistonsisin. Muisti, johon ei jää ohi lipuvaa elämää. Elämää.
Vyötärökorsettikurssilla on ollut kaksi kertaa ja kangaskaupassa käynyt kerran. Tukikankaaksi tarvitsee oikeaa korsettikangasta, Satin coutil. Huomasin että sitä voi tilata Valkoisesta Kreivittärestä tai Old Ravenista. Kummastakin saa luitakin! Mutta punaisessa langassa käydään katselemassa luita myös. Ja hei, pitää tilata se Korsetin paluu -kirja!
Illat kylmeni yhtäkkiä. Tilanne on jatkunut samana pitkään joskus. Toivon että kaikki muuttuisi eikä tilanne olisi enää tämä. On uusi tilanne että kaikki jännittävä tapahtuu jollekulle muulle. Elämäni ei ole järjestyksessä, ei ole hauskaa ei ole kivaa. Tämä on tilanne. Ja välillä pelottaa vaikka aiemmin minulla ei ollut pelkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti