En jaksanut lähteä Helsinkiin tai muuallekaan. Mulla on tosi huono olo ja pää kipee, ja niinpä en jaksanut mennä salillekaan, vaikka aikaa olisi ollut. Mutta ei haittaa kun kävin eilen.
Uimassa käynyt tänä vuonna vasta kolme kertaa. Ulkona tulee varmaan istuttua paljon, mutta en tiedä jaksaako kulkea Helsingissä tai muualla muissa kuin jossain mielenterveyskuntoutuja-ryhmissä. On aina pahoja päiviä, mutta yleisesti ottaen kaikki päivät ovat sellaisia.
Katoan jotenkin aikoihin ja uniin joissa mun siivet vie vaan ajatukset ja pelot. Heiluttaa käsiään ja kuvittelee että voi lentää, olla enkeli, vaikka kyllähän ötökätkin lentää. Mutta ötökät on olentoja myös. Perhoset, ampiaiset ja muut sellaiset. Oisipa minullakin siivet.Katselin Miss Suomi-semifinalistien kuvat. Siellä oli tosi nättejä ja sitten sellaisia joista mietti että miten toi on voinut päästä semifinaaliin. No joo, itse olisin joka tapauksessa liian vanha enkä tarpeeksi kaunis.
Nyt ei tuu telkkarista enää mitään, kun Voice of Finlandia ei tule ja loppui Tähdet Tähdet myös. Oikea voitti senkin, jos myös jääkiekon. Mutta en tiiä onko paremmin jos en katso tv'tä kun tulee jotenkin pakkoajatuksia aina kun yritän katsoa.
Miten mulla menee ajatusten kanssa? Ei hyvin. Tää koko aivosolmu ja aivosumu on ihan kauhee. Pakkoajatukset voi pilaa hetkessä hyvän päivän. Leffasta tai jostain tv-ohjelmasta menee helposti paljonkin ohi, ja ymmärrän kyllä miksen pysty keskittymään sitten tarpeeksi ollakseni töissä tai koulussa. Tyhmää että ei auta melkeen edes selitellä niitä ajatuksia.
No kesällä sitä ei tarvii ajatella. Uimaan, istumaan pihalle, kulkemaan kesäparatiisissa puistoissa ulkona tai vaikka metsässä ja rannoilla. Kesä vähenee koko ajan kuin olisi tiimalasi ja kesä olisi hiekka siinä.
Puolen vuoden päästä en ole ollut osastolla kolmeen vuoteen. Kait se on sitten paremmin mennyt olla täällä, kui asua omillaan ja jatkua se osastokierre. Mutta olen silti menettänyt ihan kaiken. Paitsi tämän kesän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti