Ympäröivä maailma

 Hei, tänään oli yhdessä ryhmässä reissu Suomenlinnaan. Ei menty mihinkään museoihin, mutta käytiin luolissa ja kuljettiin siellä Suomenlinnassa korkeilla paikoilla, ja käytiin kahvilassa. Siellä kaikki oli niin kallista että join vaan teetä. Ulkona oli vähän kylmä ja pilvistä mutta ei satanut.

Pyörin ryhmän jälkeen hetken Helsingissä. Kävin syömässä yksin Friend's & Burgersissa Vegaani-aterian. Kaupungilla, niinkuin luonnossakin, viihtyy parhaiten jos on lämmin ja aurinko paistaa.

En pystynyt yöllä melkeen nukkumaan, mutta sitten jossain vaiheessa olin onneksi unessa. Pitäisiköhän kirjoittaa aamuisin unia ylös? En jotenkin muista niitä aamulla tavallaan hirveen selvästi.

On ollut joitain päiviä ihan hiton huono olo ja päänsärkyä. Mistähän johtuu? Onko vaan liian matala verenpaine? Vai johtuuko lääkkeistä? Kesällä pitäisi silti viihtyä ulkona. Jos ei jaksa lähtee mihinkään, niin istuu sitten pihalla auringossa.

En oikeastaan elä ollenkaan. Tai en pysty elämään, kun päänsisäiset jutut pilaa kaiken. On se parempi silti joskus käydä jossain, koska se on parempi jos pääsee ajatusten vankilasta edes hetkeksi välillä.

Joskus mietin että tämä elämä on vankila, ei pelkkää unta vaan että olen vankina tässä ajassa. Itseni sisällä. Ajatusten verkossa, jossa samat asiat ikänkuin pyörii paikallaan.

Ei auttaisi mennä osastolle, ei auttaisi yrittää opiskella tai olla töissä (en pysty), ei auttaisi yrittää antaa ajatusten vaan tulla. Ongelma on että ei saa pelätä että tulee ajatus tai ihan varmaa on että juuri se ajatus tulee jota en halunnut.

Mutta tässä on minulla jäljellä vain raunio siitä kuka olin, ja pelkkä tyhmä varjo siitä kenet kaikkien olisi pitänyt nähdä. Tyhmä on se varjo, koska se jatkaa elämää vaikka ei oikeasti kannata.

En halua valita helppoa tietä. En halua mennä niiden polkua.

Not coming back!

Takaisin ei voi mennä koskaan siihen aikaan löytämään vielä itsensä ja menettää kaiken uudestaan. Kaiken itsestään uudestaan. Kuin elämä olisi jotain angstilaulujen sanoja.

It's like this every day but I can't make it go away.

Ei tässä voi enää tulla takaisin.

Mutta mitä sitten teen. Päätänkö taas että jatkuu tilanne että en kestä, ja kelaan mielessäni joka päivä just niitä juttuja mitä en kestä. Kaikki ne on muka pelkkää mielikuvitusta. En voi taikoa itseäni kestämään.

Kaiken pitäisi olla taikuutta niin kuin Harry Potterissa. Silloin tietäisi aina mikä on oikeaa maailmaa, mikä taikamaailmaa, jossa voisi yrittää voittaa ja mikä on jotakin muuta.

Koska en usko sitä että vain tiede olisi oikeasti olemassa ja että mitään henkimaailmaa tai sieluja ei voisi olla olemassa. Että se olisi vain tämä elämä, että niitä olisi vain yksi. En edes pysty uskomaan niin.

Missähän uskonnossa maailmassa ollaan parhaiten oikeassa? Niissäkö asioissa jotka toistuu joka uskonnossa? Samat jumalat pakanauskonnoissa joka kulttuurissa, vain eri nimillä?

 Valtauskontojen pahuus? Se miten niissä tuomitaan toiset jotka yrittää auttaa muita eikä noudata sääntöjä, tai tuomitaan ihmiset vaan sen perusteella että ne ei usko tietyllä tavalla. Miksi ihmeessä sinne Helvettiin menisi vain siksi että ei usko niin, vaikka ei olisi tehnyt mitään pahaa?

Onko uskonnot oikeasti paha juttu? Miksi väkivalloin käännytettiin kaikki, ja ajettiin metsätontut ja luonnonhenget pois toisille värähtelyn tasoille, jonka jälkeen niitä näkevät vain muita herkemmät... ei vaan muita vakaammat, sellaiset jotka osaavat meditoida ja liikkua eri tietoisuuden tasoilla. Shamaanit, noidat, tietäjät, parantajat?

Luonnonlääkintä on edennyt nykyiseen lääketieteeseen, mutta eikö kaikkien kasvien parantavat voimat ole maagisiakin? Kasvi joka auttaa johonkin sairauteen ja siitä voidaan tehdä lääke?

Olisi kiva osata sekä lääketiede että luonnonlääkintä. Mutta lääkikseen ei minulla riitä matikkaosaaminen sitten ollenkaan. En edes kirjoittanut matematiikkaa. Luonnonlääkinnästä voi aina lukea, mutta tuntuu että siihenkin pitäisi olla joku kurssi tai koulutus.

Korsettikurssi jäi kesken silloin kun yritin sitä koulua, mutta miten saisi sitten sen korsetin valmiiksi jotenkin, kun työväenopistolla ei enää ole korsettikurssia?

Osa ryhmistä ja kursseista jäi jo kesätauolle, mutta vielä nämä viimeiset ja sitten jatkuu elokuussa kurssit.