kevät meni nopeasti, -viikko enää kesäkuuhun

 

Hello, olen täällä vielä. Eilen kävin uimassa toista kertaa tässä kuussa, tällä kertaa Oittaalla. Ihan sama vaikka se kroppa ei ole kesäkunnossa, menen rannalle silti. On siellä muitakin joilla on jennakahvat ja pömppömaha. Ei ketään kiinnosta mun läskit. Paitsi mua itseä läskit tietysti harmittaa.

Olen nyt käynyt siis taas puoli vuotta kuntosalilla. Pitäisi varman pystyä pienentää annoksia. Täällä on varmaan liikaa ruokaa, lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä. Ei siinä mitään tipu. Pelkkä kuntosali ei kait riitä laihduttamiseen... juoksemaankin?

Keskikesän juhlaan alle kuukausi. Jos haluaa ruskettua ja auringon vaalentamat hiukset niin nyt pitää kaksi kuukautta olla ulkona aina kun aurinko paistaa. Myönnettäköön että en käytä mitään aurinkosuojaa. Ei iho helposti pala. Se on ensin punainen ja muuttuu sitten enemmän ruskeaksi.

Merivedessä en ole tänä vuonna vielä uinut, mutta viime vuonnakin merten rannoilla oli levää. Järvien rannoilla kesä menee nopeasti. Ulkona istun ainakin kun paistaa aurinko. Jätskejä, istumista vaikka Sellon kesäterassilla.

Yksi keikka tai kaksi tänä kesänä? Yhdelle on lippu heinäkuulle. Toinen mahdollisesti elokuussa? Mutta kun odotan jotain niin pelkään että siellä pakkoajatuksia tulee ja pakkoajatukset pilaa ihan kaiken, ja koko päivä on taas pilalla niiden vatun ajatusten takia.

Tänään on ilmeisesti helluntai ja voi olla että kaupat on kiinni, mutta olin aikonut käydä Helsingissä. No ehkä huomenna? Ensi viikko on toukokuun vika, ja sitten KESÄ!!! Miten voi olla jo kesä? Kesän en odota loppuvan. Hiljaa mennään, päivä kerrallaan, ja nähdään hereillä kesäistä unta, tai ainakin kuvitellaan kaiken olevan silti vaan unta. Ikiaikaista unta.

Mutta en voi mennä uneen, antautua virran vietäväksi, kun on niin paljon sellaista mitä en voi hyväksyä tai mitä en kestä. Kaiken loppuu asti mun järjestelmä kaatuu. Karkaanko, taistelenko vai yritänkö kuitenkin, sittenkin, kuolla vaan kuitenkin pois?

Jos voisin hyväksyä itseni, niin en haluaisi koskaan yrittää kuolla vaan pois. Viimeinen yritys. Another me päätti olla vaan yrittämättä kuolla pois ja silloin yrittikin olla kuolematta pois. Mutta miten voin olla olematta enää itseni? En ymmärrä. En pysty päällimmäisessä tiedossani ymmärtämään sitä.

Onko minulla enää mitään arvoa? Entä olisiko jos olisin vaan kissa... tai koira? Tai jos joku välittäisi musta, joka olisi vaikka koira vaan? Mitä käy kun en tunne enää ketään? Jos kaikki on kuollut, tai jos kaikki tässä elämässä kuolee pois?

En jaksa miettiä tätä. Kohta on ruoka. Lähdenkö sitten kaupunkiin vai istunko pihalla? Jos ottaisin päivän kerralla missään päivässä en näkisi enää mitään järkeä.