Ajatteleminen on pahempaa kuin valitseminen

Ajatuksiin voi kuolla. Ihan KAIKKI voi kuolla ajatuksiin. Valitsemiseen kuolee usein. Valitseminen on melkein pahinta mitä on, -vain ajatteleminen on pahempaa.

Niin ainakin uskoo sellainen jolla on diagnoosina pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. On mulla muitakin  diagnooseja, psykoosisairaudestakin, mutta niihin en palaa. Arvatkaa mitä, -pakkoajatusten kanssa elämä voi olla pahempaa kuin helvetti.

Tänä yönä mulle tuli ajatus koko ajan uudestaan ja se oli koko ajan se sama ajatus, tai sitten vielä pahempi ajatus. Ja tänä yönä en ajatusten takia uskalla mennä edes sänkyyn. Ei täällä ole sohvaakaan millä vois nukkua, -on vaan nojatuoleja.

Miksi luulisi oikeasti että olisi pettänyt tai tehnyt pahaa. Vaikka vaan ajatteli, ja ajattelee muka joku muu, ei itse, mutta sinä ajattelit sinä ajattelit! Ei ajatus ole teko, vaikka valinta tavallaan olisi teko. Mutta esimerkiksi valitseminen on melkeen pahinta, ajatteleminen on vaan pahempaa.

Ajatus ei nimittäin oikeasti muuten ole välttämättä valinta, vaikka jos meidän ajatuksia kuultaisiin ja nähtäisiin, nähtäisiin paljon valintoja. Mutta en oikeasti valitse sitä mitä ajattelen että valitsen. Se on pakkoajatus. Se on vastakohtainen aina oikealle valinnalleni.

Niitä on joka päivä, monta, pakkoajatuksia ja tää elämä on siksi niin kurjaa että mietin kyllä oisko tää elämä kuulunut nyt olla jo tässä.

Eihän tää korjaannu ja pelkkien ajatusten takia joutui sieltä koulustakin pois, koska huomaa että en pysty normaaliin käytökseen vaan siksi että on niitä pakkoajatuksia. Koska kun tulee ajatus niin voi käydä niin, että on keskittymiskyvytön vaikka 15 s, ja siksi vaikuttaa poissaolevalta. Jähmettyy, ja toiminta hidastuu. Ihan hetkeksi välillä, mutta se niille riitti.

Tulee vaikka ajatuksia että valitsee tai aikoo tehdä jotain, mitä ei ole oikeasti valinnut tai aikonut tehdä tai mitä ei edes mitenkään haluaisikaan tehdä. Se on siis aina vastaista sille mitä oikeasti aikoisi tai haluaisi tai valitsisi. Jotkut teemat ajatuksissa, tai useimmatkin, on vaan mun sisäisestä maailmasta, mutta lähtöisin ehkä traumoista tai peloista.

Esimerkiksi pelkään että olen niin lihava että luullaan olevan raskaana, tai esimerkiksi että luullaan varastaneen kaupasta, jos on vaikka ostanut jostain muusta kaupasta tai jos jotain on kotoa mukana mitä myös myydään kaupassa jossa sillä hetkellä on, vaikka meikki.

Teemoja on esimerkiksi raiskaaminen, ulkonäkö (se maha), oleminen paha ihminen, varastaminen, valehteleminen ja toisen pettäminen. Sitten pelkkää mielikuvitusta siinä ehkä on että kaikki sitten luulee mun pettäneen tai varastaneen, valinneen olla paha, halunneen tai harrastaneen seksiä tai olevan vaan niin lihava että on varmasti raskaana.

Ja kaikki luulee niin jossain muualla, eli minun omassa painajaismaailmassa, jossa on kaikki eikä ole silti koskaan ketään muuta kuin minä yksin, jos se kaikki on psykoosia.