In the lights, -valoissa

Viikko on taas mennyt kuin sumussa. Asiat joita ei oikeasti tapahdu eivät jää mieleen. En muista missä olen ollut ja mitä tehnyt, -melkeen. No sen muistan muuta en.

Tässä kuvassa olen Isossa Omenassa, sen jälkeen kun kävin psykalla. Ostin jotain uutta hiusnaamiota, mutta ostan paremman aurinkokivestä maanantaina. Jos rahat riittää, ainakin.

Olen käynyt (koulun lisäksi) hammaslääkärissä maanantaina, tiistaina psykalla, sellossa keskiviikkona ja hammasröntgenissä torstaina ja laulutunnilla perjantaina. Ja tänään olen hereillä taas at four in the morning. Enkä aio nukkua.

Meillä alkaa miesten hiustenleikkaus ensi viikolla. Osaanko enää leikata naistenkaan hiuksia? Pitäiskö kertaa perusasiat tänä yönä. Mut on varmaan oikeesti kirottu olemaan haluamatta kuolla...

Koska en jaksa kuolla vielä, vaikka on painajainen jonka takia ei tunnu miltään, vaikka ei ole väliä tuleeko mulle maksasairaus tai borrelioosi enkä välitä missä asun ja mitä teen.

Juon teen.

En juo.

En voi väittää muka etten välitä itsestäni, mutta en voi välittää itsestäni, koska uskon että mua rangaistaan ja että en ansaitse elää. Haluaisin elää, muttakun en ansaitse elää enää.

Haluaisin elää jos en olisi hitto pilannut kaikkea kaikille toisille. Mitä hiivattia? Miksi uskon että kyllähän kaikki varmaan pettyy.

Ja kyllähän ne hiukset värjäytyy ja osaan pitää tietystikin saksia. Mutta luonnistuuko multa kampaukset en usko.

Joskus tuntuu että tekis mieli soittaa itselleen ambulanssi tai lähtee päivystykseen, mutta silloin tuntuu että pärjään himassa. Osastolla en ole ollut nyt viiteenttoista ja puoleen kuukauteen.
 

MISSÄ KAIKKIALLA OLEN OLLUT OSASTOLLA? Jorvi P1, P3, P4, PN1, PN2, Peijas P1, P3, Aurora P5, Psykiatriakeskus P5, P9, Hyvinkää, Lohja. Kyllähän siellä on ollut oltua...