Koiramessuilla olin eilen koko päivän, lähdin kotoa puoli yhdeksän ja tulin takaisin puoli yhdeksän. Nukuin kyllä sitten koko yön. Siellä meni niin kauan syystä että katsoin loppuun asti sen näyttelyn eli ryhmät ja best in shown.
Koltsuja (collieita) ja Kultsuja (kultaisianoutajia) katsottiin. Sitten pyörittiin messualueella ja käytiin Friends & Burgersissa. Söin vegan aterian.
Sitten alkokin jo ryhmät joten katsottiin sitten nekin vielä. Collieita en oikein osaa arvostella, mutta veikkailtiin silti mitkä koirat saa minkäkin.
En ole kyllä ihan näyttelyihmisiä. Koiramaailmasta olen ollut siis pois yli kymmenen vuotta, siitä alkaen kun muutin pois vanhempien luota eikä minulla ollut koiraa enää.
Viimeksi kävin messukeskuksen näyttelyssä vuonna 2012. Mutta nyt kun on colliesuunnitelmat niin oli tuntui ihan luonnolliselta lähteä näyttelyyn, vaikka suunnitelma onkin että parin vuoden päästä sitten koira.
Ajatusten kannalta meni hyvin, vain yhdessä kohdassa alkoi ahdistaa ihan hirveesti lopulta vaan pakkoajatuksen takia. Mutta se oli ajatus joka ei pitänyt paikkaansa.
Sitä vaan uskoo oikeasti että pelkkä ajatus voi pilata ihan kaiken. Nyt luulen että se ajatus pilasi kaiken. Mutta ei siellä voinut alkaa huutaa. Pysyin hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti