Loputon

Hei, tänään on ollut ihan tyhjä päivä. Ei niin että tuntuisi tyhjältä mutta vaan että ei ole mitään. Olen ollut tänään laiska. Olin menossa Helsinkiin, mutta en jaksanut sinnekään. Rahaakin oli vaan 2 € kun ostin eilen niitä napalm nalle -karkkeja. En syö paljon karkkia.

Miten saan collierahastoon mitään? Ens viikollakin menee pankin palvelumaksu, niin ei jää mitään rahaa jos ostan vain piilolinssinesteen. Oon kyllä niin hemmetin irrallaan arkimaailmasta. Ei voi olla. Pääni sisällä loukussa omassa maailmassani.

En voi onnistua voittamaan enää ajatuksia. Se menee tiivistäen niin, että pelkää että tulee ajatus ja sitten tulee ajatus.

Ajatus on päinvastainen jotenkin sille mitä oikeasti tekisin tai aikoisin tehdä, tai olisin mieltä tai siis myös mitä oikeasti hyväksyisin tai en hyväksyisi. Tulee usein sellainen väärä aie tai mielikuva tai joku ajatus mikä ei pidä ollenkaan paikkaasa.

Terapiassa väitetään, että ajatusten pitäisi antaa tulla. Mutta on niin kamalia ajatuksia että en voi laskea ajatuskontrolliani, joka pitää ei toivotut ajatukset poissa suurimman osan ajasta. Kun ajatus on tulossa sen lisäksi ehtii vielä kääntää. Pelkään ajatuksia.

Miten koko elämän voi pilata tällainen asia ajatukset, vuosia? Ehkä niitä ei tulisi jos kokisin olevani itseni sisällä tavallaan yksin? Ääniä en ole kuullut koskaan, tai no, pari kertaa. Mutta sitä ei uskota yleensä osastolla koska hymyilee itsekseen ja näyttää ahdistuneelta, niiden ajatusten takia.

Ei minua haittaa jos joudun suojatiellä palaamaan taaksepäin, laittamaan vaatteet monta kertaa tai tarkistamaan monta kertaa mikron päälle laittaessa että sinne ei vaan ole mennyt niitä pieniä kärpäsiä.

Mutta ajatuksia en enää hallitse. Miten välillä hallitsin?

Tänään ei ollut koulua. Ei musta vieläkin tuntuu että en ole oppinut mitään! Paitsi oikean tekniikan nelilettiin. Mitähän siellä työharjoittelussa käy sitten elokuussa? Miten pääsen mitenkään näytöistä läpi? Mutta roikutaan nyt koulussa niin kauan kuin pystytään. Jos sitten ei suoriudu niin jää sitten kesken...

Kuitenkin nämä mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiseen ja miksei oppimiseenkin.

Osa lukiossa suoritetusta on hyväksiluettu joten on jo opintopisteitä. Jos tämä ei onnistu, muistelen sitten vanhana että minusta tuli melkeen kampaaja.

Ei kannata haluta kuolla pelkkien ajatusten takia. Mutta en halua olla minä. Haluan olla joku hyvä, joku kaunis, joku valovoimainen. Ja joudun pitämään itseäni niin huonona ja heikkona ihan kaiken ajan, jos ja kun, tää jatkuu.

En luule että täällä elettäisiin vain yksi elämä. Ei tiedon ole järkeä olla niin lyhyt kaiken ajan kestävässä maailmankaikkeudessa. Tieto on loputon ja pysyvä. Kenenkään tieto ei lopu.

Missä uskon että tieto sijaitsee? Sielussa, hengessä, olennonkeskuksessa. Kaikessa mitä olen. En tiedä olenko surullinen kuitenkin välillä siitä että tietoinen tieto ei voi loppua. Joskus toivoisin itse vaan loppuvani, mutta en usko että voi päästä pois sillä tavalla että tieto katoaa.

Olemassa on vaikka ei ajattelisi sanoja. Mutta mistä tietää että on oikea. Ei siitä että sattuu vaan siitä että tietää aistivansa itsensä ja maailman ja näkevänsä oikeasti sen minkä näkee ja olevansa läsnä siinä missä on. Ei pelkästään että on tietoinen vaan että on kokeva, eli että kokee ja tuntee.