Tänään kävin kuntosalilla sitten saunassa että saatiin tähänkin päivään jotain ohjelmaa. Ei kannattaisi nukkua koko päivää kahtena päivänä. Miten saan mitenkään nukuttua yöllä?
Koulussa on maanantaina ja keskiviikkona ensimmäiset hiustenleikkaus-asiakkaat. Maanantaina aloitan äidin hiuksilla. Miksi on niin epävarma olo? Osaanko mitään. Syökö mielenterveysongelmat liikaa keskittymiskykyä?
Pystyisinkö käyttäytymään niin normaalisti myös koulun ulkopuolella. Ei ole mitään minkä voin korjata, ei ole mitään minkä voin pelastaa, ei mitään ole minkä voisin muuttaa. Eikö silloin kannattaisi lähteä siitä omasta jutustaan useamminkin? Ajatusten kanssa temppuilu taitaa olla ihan tyhmää. Siispä pakko-ajatuksia tulee vaan enemmän kun olen läsnä siinä pakkoajatuskierteessa.
Mutta en pysty lähtemään. Lähteminen on helppoa. Mutta asetan koko ajan itselleni, koko elämäni ajan, esteen jonka takia en pysty lähtemään. Tässä iässä esteitä on ollut jo monta. Nyt se on ajatus jonka en vain voi antaa tulla. Ajatuskontrolli pitää otteessaan.
Jos huudan ja karjun se ei auta. Kuinka monet potkut asunnoista olen saanut sen melun takia? Miksi en voisi pysyä asunnossa jos asun omillani? Alan välillä huutaa ja itkeä. Yleensä syy on joku ajatus tai joku muu paniikki.
Mutta pystyisin olemaan hiljaa. Ja olemaan olematta siellä. Vaikka en pystykään. Asun täällä vain siksi että sain Aspan kämpästä häädön puolessa vuodessa. Kuvitelkaa, asuin siellä puoli vuotta ja siitä olin osan osastolla. Rimanalitus. Siksi jouduin tänne asumaan.
Mutta en olisi nyt koulussa jos en asuisi täällä. Mutta voiko musta edes tulla kampaaja? Olenko ajatellut tän hiusalan loppuun asti? Mitä jos pilaan jonkun hiukset kun en osaa tarpeeksi? Mitä sitten teen jos en tiedäkään tai osaakaan jotain asiaa?
Oikeasti viime vuonna olin enemmän osastolla kuin minään vuonna, sen itsemurhayrityksen jälkeen pisimmän jakson. Tänä vuonna en ole ollut osastolla ollenkaan. En päivääkään. Ja olen koulussa. Meneekö mulla sitten nyt hyvin? No ei menekään, vaikka luulisi menevän paremmin.
En pysty välittämään itsestäni enää mitään pelkkien ajatusten takia. Miksi syytän itsekin itseäni kaikesta, vaikka en ole tehnyt mitään. Luulenko tehneeni sitten jotain mitä ei ole. Mutta sä ajattelit, sä ajattelit! No jos ajattelen niin onko se joku paha teko, jos ajatus ei pidä edes paikkaansa? Jos en edes halua tehdä tai aio tehdä sitä mitä ajattelen tekeväni tai jos en ole tehnyt tai valinnut sitä mitä ajattelen valinneeni tai tehneeni? En voita. En välitä itsestäni mitään.
Negatiiviset asenteet eivät palaisi sille joka olin, joten en varmaan ole ollut enää itseni. Olen huono, ruma ja heikko ja pelkään välillä vaikka en pelännyt mitään. En pidä siitä mikä olen nyt. En halua olla itseni. Olen varmasti kirottu ja tuomittu epäonnistumaan enkä voi siellä koulussakaan oppia mitään!
Nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja opettelen ainakin sen teorian niin hyvin kuin pystyn. Opiskelen kotona! Oikeasti päädyin kampaajakouluun kun katsoin instagramissa hirveesti niitä hiustenvärjäys ja hiustenleikkausvideoita. Halusin jotenkin siihen itse värjättäväksi, siihen kampaamotuoliin, sitten keksin että voisinkin olla se kampaaja, ja hain huvikseni, vaikka en uskonutkaan että pääsisin.
Haluaisin kontrollin edes jostain asiasta. Jaksanko käydä kuntosalilla? Lihaksia on jo ilmestynyt, vaikka ei voinutkaan. Olen hämmentynyt. Miten voi onnistua missään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti