Hei, olin eilen kirsikkapuistossa yhdellä retkellä. Olisihan se kiva käydä jossain,mutta tuntuu jotenkin neuroottisesti että minua ei haluta minnekään. Tai psykoottisesti. En tiedä.Kävin Helsingissä maanantaina, mutta rahat on niin vähissä että ei siellä paljon viitti käydä. Jos olisi varaa käydä syömässä, ostaa vaatteita, istua kahviloissa, kävisin ehkä usemman kerran viikossa.
Nyt mulle tuli taas pakkoajatus. Mikä on oikeasti kivuliaampaa kuin ne aivot. Onneksi nyt kun se koulu jäi kesken, on paljon mielenterveyskuntoutujien juttuja, ja käyn sitten niissä välillä. Mutta pelkään että mua ei haluta sinnekään.
En ole ajatellut vielä muuttaa eikä se varmaan onnistuisikaan. Oma maailma on niin läsnä. En voi elää normaalikin elämää
Ahdistus- ja pelko-oireet ja pakko-oireet ovta liikaa kyllä vieneet elämästä. Joillain alkoli vie, joillain joku muu. Jotkut polttelevat savuna ilmaan koko elämänsä, ketjupolttajia on tuolla pihalla jotka on sauhuttelemassa koko ajan.
Moni minun tilanteessani huutaisi ja itkisi koko ajan. Se on niin kamalaa. Kaikki se mitä mun päässä tapahtuu ja kaikki mitä tiedän siitä, mikä siellä on meneillään.
En oikeasti pysty täysin normaaliin käytökseen koko ajan. Se on kuin pitäisi kettua siellä takin alla, tai koko ajan esittäisi tai teeskentelisi.
En valehtele tai kiroile muutenkaan edes ajatuksissani, joten en vaikuta asiattomalta, mutta niin, sinänsä voisi yrittää olla normaalisti mutta yritänkö liian vähän. Kylähullun maineen sain varmaan joskus. Nyt on ollut hiljast.
Tänään käynyt kuntosalilla. Viime viikolla kävin vain yhden kerran ja tällä viikolla nyt käynyt kaksi kertaa. Sitten vielä yhden kerran, vaikkaa huomenna tai sunnuntaina. Perjantaina kello 17-18? Joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti