Lähden kohta käymään Stadin keskustassa, hakemassa Tiketin lipun ja Triplaan ostoksille, koska on jopa oikeasti melkeen 50 € rahaa. Ja lippu on jo maksettu! Ulkona ei kannata käydä syömässä liian usein. En varmaan käy edes kahvilassa. Ei kahviloissa ole järkeä istua yksin.
Muistan kyllä miten ajatusten kanssa meni koko päivä. Aamulla herätessä meni hetki, ja sitten oli että ai niin, kaikki onkin pilalla ja sitten ajatukset alkoi. Yritin tehdä muuta samalla ja hoitaa pään sisällä niitä pakkoajatuksia. Leffaa jos katsoi niin yli puolet meni ohi.
Kun kaikki kaatuu niin ajatukset kysyy että miksi et välitä mitään, mutta se johtuu siitä että tilanne jatkuu samana. Se on tällaista joka päivä. Niin kuin olisi kaksi maailmaa ja toinen olisi painajaisuni ja toinen normielämä, joka on pelkkä lavastus. Palapeli joka on tehty ja joka yhtäkkiä sortuu, ja palat hajoaa irralleen.
Muistan kyllä miten ajatusten kanssa meni koko päivä. Aamulla herätessä meni hetki, ja sitten oli että ai niin, kaikki onkin pilalla ja sitten ajatukset alkoi. Yritin tehdä muuta samalla ja hoitaa pään sisällä niitä pakkoajatuksia. Leffaa jos katsoi niin yli puolet meni ohi.Nykyään pystyn keskittymään tästä huolimatta tv-ohjelmiin jotenkin, tai leffoihinkn, mutta kyllä osa menee edelleen ohi, jos en kelaa taaksepäin.
Kaikkialla missä pakko-oireisesta häiriöstä lukee, sanotaan pakkoajatuksista että ajatukset on vaan ajatuksia, mutta ei ole. Mun pelkät ajatukset pilaavat ja ovat pilanneet ihan kaiken. Ja pilaavat joka päivä. Tai mun mahan koko pilaa kaiken ja se mitä painan pilaa kaiken. Siitä huolimatta että käyn salilla.
Psykalla sanotaan että ajatus ei ole totta. No ei ole mutta ei sitä mun pään sisällä uskota. Ei riitä todeta että tuli taas ajatus joka ei pidä paikkaansa. Välillä asiat joutuu sanomaan ääneen monta kertaa. Olen erikoistapaus joka ei voi antaa ajatusten vaan tulla.
No mikä pitää elämässä kiinni? No ei mikään. Miksi on niin helkatin vaikea päästää irti? Kait se on parempi jatkaa tilannetta että ei kestä, mieluummin kuin valita helppo tie, eli että valitsisi että ei välitä mitään, tai valitsisi olla paha ihminen.
Oikeassa elämässä en ikinä halua valita olla paha ihminen. Tärkeintä on olla kiltisti, eikä saa edes ajatella kenestäkään mitään pahaa. En ole myymälävaras enkä lihansyöjä. En edes pystyisi. En ole psykopaatti tai narsisti tai valitse olla. Eihän persoonallisuushäiriökään kyllä tee ihmisestä pahaa. Miksi kenenkään omassa itsessä eli persoonassa olisi joku vika tai häiriö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti