Welcome talvi

Harvemmin lasken nykyään tunteja, mutta nyt on joulukuuhun 32 ja puoli tuntia, kun kirjoitan tätä. Ja koiramessutkin on viikon päästä! Ei koiranäyttelyt nyt hirveesti ole juttu. Ei ole koiraa nimittäin tällä hetkellä, -mutta jos pitää koirista ja aikoo hankkia koiran, niin on siellä varmasti nähtävää.

Olen jostain saanut päähäni että pitäisi ostaa contour paletti ja hajuvesi. Ei ole koskaan varaa nykyään käydä kahviloissa tai pizzalla. Joululahjohinkin pitäisi olla varaa.

Kummallisesti olen palannut menneeseen. Pakkoajatuksia. Aivot jää jumiin joka hiton asiaan. En tarvii yhtään lisää meikkiä tai yhtään lisää lävistyksiä. Ei kannata mitään odottaa. Ei rahat kuitenkaan riitä. Välillä en piitannut vattuakaan rahasta.

Normaali elämää yrittäminen jatkaa vaikka vaikka vaikka... ei nämä aivot anna elää. Ajatukset tappaa ihan kaiken ihan turhaan. Jos ajatukset vois tappaa, äänettömät ajatukset, usein ilman edes sanoja.

Ajatukset eivät silloin ole totta, ne ei valehtele, mutta ne ei pidä paikkaansa silti. En todellakaan halua toimia ajatusten mukaisesti koska ne on päinvastaisia sille mitä oikeasti ajattelen. Kyllä, se äskeinenkin ajatus.

Olen saanut jatkettua kuntosalilla käyntiä, -vihdoinkin. Käyn nyt 5 päivän välein ja tammikuussa sitten taas enemmän. Kävin viime kesään asti 3 kertaa päivä, mutta sitten en viitsinyt enää käydä. Olen ikuinen laiskuri.

Siis tää elämähän kulkee jos ei kuole koko ajan eteenpäin, ja jos kuolee, taaksepäin. Silti kohti kuolemaa. Ei ole mitään mikä katkaisisi tämän elämän heti muuten kuin yllättäen, ilman varoitusta. Sitä välillä miettii että miksi jäisi? Ajassa ei pääse taaksepäin omasta tahdostaan. Olen kuollut jo monta kertaa.

Joulukuu on lähellä. Ajatukset vaan triggeröi kaiken niin pahasti, että mitenhän se joulukin siten menee?