Hei taas, kurjan elämän jatkoa odotellessa pelkää pilanneensa kyllä itse elämänsä. Olen kertonut että en nykyään naura tai hymyile. Kuitenkin nyt kuvaan voi hymyillä, mutta onko hymy aito?
Voiko kaiken pilata vaan makaamalla sängyssä tai istumalla teellä parvekkeella. Onko se pelkkää harhaa että istun vaikka sohvalla ja samalla hetkellä kaikki on pilalla.
Voiko joku pilata kaiken vaan olemalla olemassa tai vaan pelkillä ajatuksilla. Ylireagoin ajatuksiin vai? Kun uskon niin usein että tuli vaan ajatus ja kaikki on tuhoutunut.
Milloin on lopullisesti, loputtomasti ja ikiaikaisesti myöhäistä taas muka pelkän ajatuksen takia. Joka päivä! Pitääkö mulle tehdä lobotomia että en enää ajattelisi?
No eihän niitä nykyään tehdä. En käytä päihteitä, mutta välillä ajattelee että pitäisi vaan vetää pää täyteen viinaa ja kuolla sitten ehkä siihen.
Sitten muistan kuinka yritin vesimyrkytystä. Join kymmeniä litroja vettä ja teetä, -mutta en kuollut. Jos haluaa pois vaan niin se pois on yleensä virhe. Sitten ajattelin vaan että vedän tän elämän yhden kerran läpi ajatuksista huolimatta. Vaikka välillä tuntuu että ei jaksakaan silti.
Aamulla jaksan kuitenkin nousta. Muistan kuinka 17 vuotta sitten herätessä alkoi heti se päänsisäinen painajainen ja jatkui koko päivän. Olen ollut välillä vahvempi ja välillä heikompi, mutta siitä on tullut sellaista että aamulla heräämisen joutuu kestämään.
En voinut tuntea mitään silloin. Nyt olen palannut siihen, en tunne mitään. En tunne mitään onnea tai iloa. Se on jonkinlainen loputon epätoivo, ja tuska. Sellainen että ei elokuvaa melkein jaksa katsoa ja kirjoja ei oikein pysty lukemaan. Katsoin eilen koripallo-ottelua ja huomasin mikä oli mättänyt. En pysty keskittymään, ja yli puolet maaleista meni ohi omien ajatusten takia.
Miksi pitäisi jaksaa jos ei nyt sitten näe itsellään mitään arvoa? Uskomus ei ole totta, tolkutetaan psykalla, mutta sitä en usko että en ole menettänyt kohtaloani ja kaikkea rakkautta. Putoan pohjalle eikä sieltä ole tietä ylös enää koskaan, eli en ikinä voikin korvata, korjata, palata takaisin. En voi jatkaa.
Sisäisen maailmani kuolemantuomiosta huolimatta yritän nyt sitten ihan turhaan mennä tän elämän kerran läpi nyt.
Mikä auttaisi jaksamaan? Nyt syksyllä? (jos tarkkoja ollaan, on kuitenkin vielä osittain kesä)
*Joulunodotus, koska juhlin nyt joulua vaikka en ole kristitty. Vanha Jul/Yule/Joulu on alun alkaen vanhan luonnonuskonnion juhlia.
+Glögihetkiä, teekalenteri, meikkikalenteri?
*Uusia lävistyksiä ensi kuussa uimakauden loputtua?
*Wicked -elokuva marraskuussa?
*Koiramessut joulukuussa? Koiranodotus, kun muuttaa omaan asuntoon voi ottaa koissun
*oma kämppä sitten joskus?
*uusi yritys koulussa parin vuoden päästä? (pitäis valitettavasti ensin vähän kuntoutua)
*Hiusten kasvatus*Vegaaniruoka, pannukakut, tofupiirakka, mokkapalat?
*Psykan, Emyn ja Edistian ryhmät? (joo, mielenterveyskunoutujille, mutta se ei minua haittaa, kun ei mielenterveyskuntoutuja ole vähäisempi ihminen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti