Butter Fly

Sain perhosen kuvaan. Oisin voinut joutsenenkin kuvata mutta jäi kuvaamatta. Perhonen oli pysähtynyt pihalla kukkaan.

 Tänään olin koko päivän Helsingissä pitkästä aikaa. Vaeltelin ja istuin puistossa syömässä Boltsi-siemenpyöryköitä. Rahaa käytin vaan limsaan ja energiajuomaan ja sitten niihin boltseihin. Rahaa käyttää oli ollut noin 5€ ja ois voinut fiksumminkin käyttää.

Aika kuluu eri tavalla kun kulkee, toisaalta nopeammin, toisaalta hitaammin. En saanut taaskaan hilattua persettäni kuntosalille vaikka oli pitänyt. Koko päivän kulkeminen ja puistossa istuminen oli Red Bull Blue Editionista huolimatta vienyt energiat.

Melkein se 5€ pitää varata jos kaupungille lähtee koko päiväksi, vaikka nykyään on niin vähän käyttää että ei kahviloissa istuskeluun ole varaa. Aurinkoinen päivä ja ulkona kesävalo.

Saa täältä lähteä, jos pystyy, moni kun täällä asuu ei pysty. Mutta pystyn. Se oma kämppä on tulevaisuudessa sitten suunnitelma. Mutta en tiedä pelottaisiko silloin, vai tutuisiko vaan yksinäiseltä.

Huomenna on se euroviisupäivä, mutta en teidän jaksaako valvoa yöllä kun sunnuntai aamuna menossa, tylsää mutta, vanhempieni kanssa koiranäyttelyyn.

Tietysti ihmetellään että eikö mulla oo kavereita, vastataan näin, ei ole. Pitäis olla. En ymmärrä, ei mun äidilläkään ole eikä isällä.

Koko perhe on sosiaalisesti viallisia. On se varmaan perinnöllistä että ei oo kavereitakaan.

Pakkoajatuksia on ollut taas, mutta tää väärinkäsitys-juttu on melkein naurettavaa. Välillä mietin onko tää mun sisäinen maailma pelkkää pelleilyä, vaikka en mietikään.

Jos olisin taas vahva..? Miksi se ei voi muuttua niin? Miksi en voi olla vain takaisin se joka olen, enkä sellainen outo olento? Joka olen nyt.

Olen erikoistapaus. Tällaisia ei ole muita. Niin luulen, ja luulee kaikki muutkin hullut. Jos nyt hulluksi kehtaan itseäni kutsua edes. Paitsi että mun juttu on totta. Muilla se on pelkkää mielikuvitusta, vain minulla totta.

Pelkkien ajatusten kanssa taistelussa on mennyt 20 vuotta kohta, taukojen kanssa ja ilman taukoja samalla. Pakkoajatuksia on jonkinlaisia ollut melkein koko ajan. Joskus ne ei musta olleetkaan edes pakkoajatuksia, mutta oli silti pakkoajatuksia.