Huomenna ei koululle, meillä on tunnit Teamsissa. Menisikö huomenna sitten Helsinkiin, nimittäin...
Pitäs käydä siellä työharjoittelupaikkojakin hakemassa. En tiedä kyllä mitä siitäkin tulee, mutta ei siitä kaikki voi pilalla olla. Sen pitää olla parturi-kampaamo ja olla Espoossa tai Helsingissä.
En kyllä mitenkään voi ymmärtää miten voin olla töissä edes sitten syksyllä, tosin työharjoittelussa vaan. En halua rasittaa itseäni liikaa.
Ei jännitä enkä tunne mitään kauhua, mutta mietin vaan miten mielenterveys kestää sen työharjoittelun sitten. Ja osaanko edes tarpeeksi sitten? Nyt on kyllä vasta kolme kurssia käyty.
Enkä olekaan edes luovuttanut melkein, vaikka välillä kyllä on tuntunut että joku on varmaan kironnut mut kun on ollut niin kamala elämä. Olenko oikeasti eksymässä taas mun tarinasta?
Voisin mennä normaalimaailmaankin sieltä mielikuvitusmaailmasta, mutta tuntuu että sillä ei ole merkitystä enää. Miksi välittäisin normi elämästäni mitään? Miksi luulisin että voin voittaa mitään, jos vaan haaveilen.
Ongelma on että en voi haluta tehdä sellaista mitä en halua tehdä. Mitä arvot oikeasti merkitsee? Entä se mitä pelkää tai mitä ei halua kokea? Jos aika kulkee taaksepäin mitä teen toisin?Kesää kohti mennään ja se on paljon lähempänä eteenpäin kuin taaksepäin. Kevät on oikeastaan jo alkamassa.
Haluun pidemmät hiukset kasvavat niin hitaasti. Ja pienemmän painon. Kesäksi ois nyt tavoite saada pois ainakin se 6 kg. Tänään se oli 74 kg/ 172 cm. BMI 25,0. Jos ois edes 68 kg kesällä. Oikee tavoite on 63 kg mutta ei ehdi siihen kesäksi ei mitenkään, jos ei rupee jättää aterioit välii...
Mutta mä oon se joka päättää mitä minä teen. En halua olla vaan tällanen pulla. Ihmisiä on niin paljon pulleita että en ole edes niin lihava, enkä mikään laihdutusleikkaustapaus, mutta ois kivaa olla kevyt. Kuntosalilla olen käynyt kohta puoli vuotta, tosin ensin aloitin viikolla päivässä. Enkä ole laihtunut mitään melkeen. Mikä mättää? Varmaan ne lääkkeet. Lihaksia on kyllä ilmestynyt.
Ehkä saan tän unirytmin nyt kuntoon. Heräsin about neljä yöllä enkä mennyt uudestaan nukkuu. Unissa käy ihan kummia, siellä jatkuu mun toinen elämä, joka yö melkein se sama kaupunki. Muuttunut maailma.
En ollut pitkään aikaan maalannut mutta nyt maalasin illalla. Tuntuu että olisin voinut opetella piirtämistä ja maalaamista enemmän, niin osaisin paremmin tekniikat. Helppo on piirtää kasvoja ja vaikea piirtää vartaloita ja vaatteiden ryppyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti