Joululoma ohi

Jee! Koulu jatkuu huomenna! Olen siis aikuiskoulutuksessa iltaryhmässä hius- ja kauneudenhoitoalalla, tutkintonimikkeenä kampaaja. Mutta otan myös miesten hiukset. On hyvä osata kummatkin. Sen pitää sitten olla parturi-kampaamo, työharjoittelupaikan, että voi tehdä näytöt kummistakin.

Tällä viikolla täytän 35 vuotta ja äitini puolet enemmän, 70 vuotta. En todellakaan tunne itseäni niin vanhaksi, mutta en nyt sentään miksikään parikymppiseksikään. Haha, pitäähän mun alkaa käyttää jo ryppyvoiteita?

Kävin ostamassa meikkejä Citymarketissa ja siinähän ne rahat sitten menikin... Viikon päästä on sitten taas rahaa. Tää on ihan kamalaa. Ei ole mitään mahdollisuutta käyttää kapungilla mitään ja en enää käy. Ehkä siellä on vaan muuttunut liikaa?

Loppiainen ja vuosi Jouluun. No Joulua ei tule ajateltua sitten kuukausiin. Katse kesää kohti. Jaksanko käydä koulussa, kuntosalilla ja lukea kirjoja? Miksi edes jatkan elämää. Nyt meni synkäksi, mutta jatkan vaan elämääni vaikka kaikki on pilalla. En ymmärrä.

Kaipaan vaeltamista mutta en nykyään jaksa edes vaeltaa. En pysy paikallanikaan. Olen loppujen lopuksi aika tuskainen. Mutta mikä ahdistukseen auttaisi? Temesta? 

Ei. Tuliset karkit, treenaaminen, ulkoileminen? Ahdistuneisuushäiriö näkyy siinäkin, että odotan milloin aika on mennyt ja odotan jotenkin että kaikki tilanteet, vaikka treenit tai elokuva, loppuu. En jaksa keskittyä.

Välillä en hetkeen pysty keskittymään jos tulee joku pakkoajatus, mutta osaan tarvittaessa piilottaakin sen.

 Koulussa ja salilla on pakko. Mutta kotonakin pitäisi. Pitäisi aina olla se kontrolli. Enkä voi luopua. 

En saanut yöllä nukuttua ja nukahdin vasta kuus aamulla. En tiedä miten tänä yönä nukun. Kuntosalille pitää herää ainakin.

Jouluvalot pitäs muuten ottaa ikkunasta. Nuutinpäivänä ehtii.