kolmevitoset

Hei taas täältä. Olen nyt sitten 35-vuotias. 15 vuotta todella tuntuu menneen hukkaan. Mitä tein kun olin 20-vuotias, nuori, laiha ja vahva? Vai olinko edes sama, samanalainen. Olin muuttunut ehkä jossain vaiheessa.

En saa unirytmiä korjattua Tenoxeilla enkä muillakaan. En herää kännykkään. Onneksi koulu on iltaryhmä. Muuten kävisi huonosti.

Aloin syödä biotiinia jos hiukset vaikka kasvais nopeammin. En edes kestä kun nämä ovat niin lyhyet. Joskus ne olivat peppuun asti. Se on jotain puhdas+ -biotiinia ja siinä ei ole muuta kuin pelkkää biotiinia. Katsotaan nyt sitten muutama kuukausi kasvaako.

Valon lisääntymistä en ole huomannut, vaikka on mennyt jo kolme viikkoa valostumista.  Mutta tässä on kolme viikkoa ja sitten on enää kuukausi, että saadaan sanoa heipat talvelle. Helmikuu on pitkä ja kylmä, mutta sen sisällä on jo lupaus keväästä.

Aikaa päästä kesäkuntoon on vielä vähän. Jos pysyis kesän alussa edes alle 70 niin se ois kivaa. Aion päästä kesäkuntoon, ja treenaan ahkerasti kuntosalilla. Treenaan ryhmissä ja yksin. Yritän treenaa 3 kertaa viikossa.

Mulla on mahdollisuus käydä kuntosalilla ilmaiseksi ja lähellä, nopeasti.  Sitten kun kuntoilen niin joka tapauksessa, minne nyt sitten muuttaakin niin kuntosalimahdollisuus pitää olla. Siellä pitää päästä käymään, ja pitää sitten tietää miten sinne pääsee ja miten siellä ehtii käydä. Kun treenailin kuntosalista alkoi jotenkin olla kyse. Siitä tulee muuten hyvä olo kun palautuu treenistä.

 

Uusi luku

Huomenna on uusi luku elämässä, -täytän 35. Tunnen itseni kyllä reippaasti nuoremmaksi vieläkin. On ihan kuin kaikki olisi jotenkin vilahtanut ohi väärissä paikoissa. Olen ollut osastollakin monta kertaa ja käynyt psykalla yli puolet elämästäni.

On vaikea ymmärtää miten mielenterveysongelmat tai lääkkeet vaikuttavat elämään. Tuntuu että ne vaikuttavat oppimiseenkin. Mutta jos musta ei tule kampaajaa ja keskeytän tai en pääse näytöistä läpi niin sitten se menee niin. En ota paineita.

Voihan sitä sitten opiskella jotain muutakin ja käydä välillä vaikka HyväKodissa tai jotain. En ole käynyt muuten vuosiin. Siitäkin on aikaa, kun lukio loppui, yli 15 vuotta.

Koulussa on ajantasaisuuden arviointeja ollut, kun opinnoista on yli 10 vuotta, mutta olen kyllä flipannut tosi pahasti enkä ole ollut töissä enkä koulussa yli kymmeneen vuoteen. Miten niin kävi, en tiedä.

Olen hyvin paljon viettänyt aikaa Helsingin keskustassa, mutta nyt en viime vuoden syksyllä enää, kun en jaksa kun on kouluakin. Ehkä uskallan koulusta valmistuttua muuttaa täältä laitoksesta, jos valmistun. Täällä ei muuten oikeastaan ole niin kamalaa. 

Täältä saa kulkea miten paljon haluaa, vaikka yölläkin.

Käyn välillä kulkemassa Helsingissä tai karaokessa, öisinkin. En juo alkoholia ollenkaan nykyään. Otan karaokebaarissakin vain alkoholitonta. En polta tupakkaa onneksi, koska rahat ei riittäisi siihen ikinä.

En ehkä oikeasti osaa laulaa, edes, mutta ei se haittaa. En pyri laulajaksi enkä kaipaa julkisuutta. Karaokebaari riittää, jos haluaa laulaa.

Pari keikkaa tänä vuonna olen menossa katsomaan, ainakin Enemy Inside ja Auri. Täältä ei kyllä jotkut lähde minnekään, mutta en minäkään kauhean usein jaksa lähteä. Kukaan muu ei varmana nyt täältä, kun tämä ei ole nuorten puoli, lähtis minnekään keikalle. Käy täältä jotkut muutkin koulussa.

En tiedä mun työkyvystä, mutta työharjoittelua on elokuussa ja se ei voi mennä hyvin. Onkohan vika mun työkyvyssä tai toiminkyvyssä vai oppimiskyvyssä vaan? En ole yhtään varma itsestäni. Tuntuu tosi epävarmalta mutta ei se ole pelkästään niinkään.

Joululoma ohi

Jee! Koulu jatkuu huomenna! Olen siis aikuiskoulutuksessa iltaryhmässä hius- ja kauneudenhoitoalalla, tutkintonimikkeenä kampaaja. Mutta otan myös miesten hiukset. On hyvä osata kummatkin. Sen pitää sitten olla parturi-kampaamo, työharjoittelupaikan, että voi tehdä näytöt kummistakin.

Tällä viikolla täytän 35 vuotta ja äitini puolet enemmän, 70 vuotta. En todellakaan tunne itseäni niin vanhaksi, mutta en nyt sentään miksikään parikymppiseksikään. Haha, pitäähän mun alkaa käyttää jo ryppyvoiteita?

Kävin ostamassa meikkejä Citymarketissa ja siinähän ne rahat sitten menikin... Viikon päästä on sitten taas rahaa. Tää on ihan kamalaa. Ei ole mitään mahdollisuutta käyttää kapungilla mitään ja en enää käy. Ehkä siellä on vaan muuttunut liikaa?

Loppiainen ja vuosi Jouluun. No Joulua ei tule ajateltua sitten kuukausiin. Katse kesää kohti. Jaksanko käydä koulussa, kuntosalilla ja lukea kirjoja? Miksi edes jatkan elämää. Nyt meni synkäksi, mutta jatkan vaan elämääni vaikka kaikki on pilalla. En ymmärrä.

Kaipaan vaeltamista mutta en nykyään jaksa edes vaeltaa. En pysy paikallanikaan. Olen loppujen lopuksi aika tuskainen. Mutta mikä ahdistukseen auttaisi? Temesta? 

Ei. Tuliset karkit, treenaaminen, ulkoileminen? Ahdistuneisuushäiriö näkyy siinäkin, että odotan milloin aika on mennyt ja odotan jotenkin että kaikki tilanteet, vaikka treenit tai elokuva, loppuu. En jaksa keskittyä.

Välillä en hetkeen pysty keskittymään jos tulee joku pakkoajatus, mutta osaan tarvittaessa piilottaakin sen.

 Koulussa ja salilla on pakko. Mutta kotonakin pitäisi. Pitäisi aina olla se kontrolli. Enkä voi luopua. 

En saanut yöllä nukuttua ja nukahdin vasta kuus aamulla. En tiedä miten tänä yönä nukun. Kuntosalille pitää herää ainakin.

Jouluvalot pitäs muuten ottaa ikkunasta. Nuutinpäivänä ehtii.

Keskitalvi

On keskitalvi. Kymmenen päivän päästä ollan ihan talven keskellä. Mutta tää on tää kauhea kuukausi, tammikuu, jona on kylmä ja vähän valoa eikä merkkiäkään keväästä vielä aikoihin.

Öisin valvominen saa jäädä. Nukuin hyvin ja heräsin seitsemältä aamulla, ja ulkona oli ihan pimeä. Koulu jatkuu ylihuomenna, mutta Teamsissa ja keskiviikkona sitten koululla.

En tiedä, mutta tuntuu että olen ihan tyhmä. Luin koulukirjoja lomalla enkä ymmärtänyt välillä mitään. En osaa piirtää kampausten kaavoja.

En ole laihtunut vieläkään. Sama paino kuin kesällä. No en sitten laihdu. Syönkö muka liikaa? Mun piti pienentää annoskokoja, mutta taidan syödä yhtä isoja annoksia kuin ennenkin.

En tiedä miksi mutta, en jaksa käydä lenkillä. Kuntosalilla käyn 3 kertaa viikossa eikä sekään pelasta. Miksi en laihdu? Ei ole paljoa ylipainoa, noin kilo vain. Mutta BMI 25 on ihan liikaa mielestäni.

Joskus nuorempana mietin paljon uskontoja, mutta se on jäänyt. Yliopistossa en pärjäisi ikinä, mutta silloin hain uskontotiedettä opiskelemaan, mutta en päässyt, enkä vaatetusalallekaan.

Kyllä tämä kampaamokoulu on se minkä pidän. Jos joudun keskeyttämään niin sitten joudun. En uskalla sanoa, että minusta tulee kampaaja, koska pelkään, että keskeytän tai jotain käy. Mitä jos en pääse näytöistä läpi.

Pitää hankkia työharjoittelupaikka. Parturi-kampaamoja on paljon, mutta paikan pitää olla sellainen missä leikataan sekä naisten että miesten hiuksia, koska mulla on kummatkin.

Mielenterveyskuntoutujana sanon, että 8 tuntia päivässä työharjoittelua on aika paljon. Työharjoittelujakso alkaa kyllä vasta elokuussa. Osaanko oikeasti mitään? Ei tuu siitäkään mitään. Ei ei.

On liikaa omia juttuja, sellaisia mihin muut ei näe. Niistä ei voi edes kertoa. Ne on niin sairaita. Mutta ei mitään murhajuttuja tai sellaista, vaan sellaista mitä ei pysty selittämään.

Jos en välillä pysty keskittymään, niin ei se siitä ole kiinni. Ajatukset pitäisi pystyä sivuuttamaan. Niitä tulee ja menee, mutta pitää silti yrittää toimia. Jään usein loukkuun johonkin ajatukseen.

En jaksa välillä elää. En jaksa kuollakaan. En jaksa välillä olla, enkä voi valitettavasti olla olematta. Kaikki jotka on joutuu loputtomasti olemaan, jossain siellä aina missä on hiljaista. Ei se muutu. Elämä voi kadota, olemassaolo ei. Olen olemassa enkä pääse pois. En katoa, vaikka yrittäisin loitsia itseni katoamaan.

2025

Vuosi on vaihtunut ja se on saanut minut tajuamaan että en ole muuttunut vaikka olen. Mutta olen, vaikka en ole enkä olekaan, mutta kuitenkin olenkin sittenkin.

 Tässä kuva juuri ennen vuoden vaihtumista ja alla kuvia vuoden vaihtumisen jälkeen jotka otin Kilosta. Kävin kävelemässä 23.30 alkaen katsomassa samalla raketteja. Omia raketteja en ostanut tai pamauttanut.

Mutta vuodelle lupaukseksi täten että ennen kesää laihdun! Toukokuun tavoite miinus 10 kg oli ajatuksena, mutta kun en laihdu niin miinus 7 kg riittäisi nyt alkuun.

Kun laihdutan niin lupaan myös että en tänä vuonna syö pizzaa. Pizza minut lihotti tällaiseksi pullaksi. Kuntosali yritän kolme kertaa/ viikko. Jos joku viikko jää välistä joku kerta ei haittaa.

 Kävin katsomassa wicked -elokuvaa. Se oli ihan hieno, ja Ariana Grande nyt vaan on niin kaunis ja laiha. Mutta miksi ihmiset vihaavat pahoja? Kuka loppupeleissä edes on paha? Voiko pahat ja hyvät olla joillain väärinpäin?

Yleensä kaikki ovat jokaiselle mustia tai valkoisia, ja se vain vaihtelee kenelle kukakin on musta kenelle valkoinen. Haluaisin aina olla valkea mutta se ei aina mee niin.

En voi olla mitä tahansa, tehdä mitä tahansa ja tehdä pelkkää hyvää. En halua olla siinä missä olen koskaan enää. Mutta jaottelenko kaikki mustiin tai valkoisiin? Olen aina hyväksynyt kaikki. Miksi en silti hyväksy itsekään pahoja.

Jos joku on vaikka mun mielestä narsisti tai tehnyt jotain väärää, niin hyvlkäänkö sellaiset pahoina? No riippuu mitä on tehnyt. Ehkä kukaan ei olekaan vaan paha oikeasti jos kyse on olennoista. Onko sitten tilanteita joissa kyse ei ole olennoista? Onko jotain demoneja tai persoonallista pahuutta olemassa. Siellä en halua olla missä on.

Mitä jos on olemassa niin monissa uskonnoissa tiedetty helvetti tai vielä pahempia paikkoja, ja niin monen kokema helvetti maan päällä. Mistä kaikki kylmä ja paha tulee jos ei ole pahuutta? Kaikki asiat mitä on, on. Siellä en halua olla.

Jos haluaisin olla hyvä niin miksi en voisi olla, ilman valtauskontoja ja toisten antamia paineita hyväksyä se mitä on ja missä on. Jos en hyväksy, niin se ei muutu eikä muuta mitään.

Jos kuvittelen tämän maailman muuttuvan sen mukaan mitä uskon ja tiedän mielestäni tapahtuvan ja tapahtuneen.

Anna mennä vaan. En.

Eksy vaan ihan kokonaan. Ei siitä taida käydä hyvä.

Mutta mitä vuodelle 2025? Kampaajakoulu jatkuu. Työharjoittelu ja näytöt kammottaa. Muutanko jo tänä vuonna takaisin omilleni? Koirarahasto kertyy ehkä mutta ei mitenkään vielä tänä vuonna koiraa. Mutta collie se on.

Miten kauan kestää hankkia kärivällisyyttä. Sitä mietin. Kaipaan ruoanlaittoa kun asun täällä. Mutta asun täällä ehkä vielä tän vuoden.