Taas se laihdutus

 

Unissani olen usein tietyssä kaupungissa, joka on joka unessa sama. Ihan kuin se olisi tulevaisuuden kaupunki. Olen unessa aina lukiossa enkä jaksa opiskella tai käydä tunneilla. Asun siellä yhteisöissä tai asumisyksiköissä. Siinä oli niin kuin Kallio kerran ja tietty junajärjestelmä ja niin kuin Leppävaara.

Juttuni jatkuvat niissä unissa. En tiedä miksi olen sielläkin kaupungilla aina yksin. Mutta se paikka ei jätä minua rauhaan. Niin kuin se olisi toinen elämäni, toisessa ajassa tällä samalla planeetalla.

Olin aiemmin uskonut nähneeni unia joissa kävin aina jossain. Unitilan takia kävi huonosti jos tuli joku väärinkäsitys. Unet eivät toteudu mutta niissä voi saada tietää lisää. Onko tää nyt niin että en pääse enää pois täältä mielikuvistusmaailmasta?

Psykalla minua on yritetty painostaa ottamaan tietty lääke. Mutta... se nostaa painoa, vaikka jopa jos ei ole syönyt edes enempää kuin ennenkään. On lihottavia lääkkeitä nytkin, mutta se lihottaa oikeasti pahiten minusta, kun olen nähnyt muita joilla on se lääke mielenterveyskuntoutujapiireissä.

Usein on sellainen mielenterveyskuntoutuja-maha, jos syö näitä lääkkeitä. Näyttää olevan raskaana eikä ole. Muillakin kyllä eikä vain minulla. Joulu kulkee, mutta joulutunnelma täysin hakusessa. Aloin odottaa vain uutta vuotta.

2025 lupaukset voisivat olla taas se laihdutus ja koirarahastoon säästäminen, kun kuitenkin jossain vaiheessa haluan koiran, jos pääsen muuttamaan paikkaan jossa minulla voi olla koira. Edelleen siis haaveissa on blue merle -collienarttu, pitkäkarvainen. Pennut on aika kalliita, noin 1600 €.

Taas se laihdutus. Kuntosalille 3 x viikko ja sitten pienennän annoksia. Voin vaikka leikkiä että olisi tehety laihdutusleikkaus ja ei voisi syödä kuin pienempiä annoksia. Painan noin 75 kg/ 172 cm. Olin välillä vaan 63 kg, joten lihonut olen, ja vähäsen jopa ylipainon puolella. Tosin vain noin 1 kilo ylipainoa.

Mutta pienin aikuisena ollut paino oli 49 kg. Siihen ei pääse kuin näännyttämällä, joten ei siihen takaisin. Silloin oli melkein syömishäiriö, vuorottaista paastoilua ja ahmimisia, ja 100 tunnin näännytyspaastoja pelkällä vedellä ja teellä. Luulen että se on vaikuttanut mun elimistöön. Nälkä ei enää koskaan lähtenyt. Kukaan ei tiedä että mulla on koko ajan nälkä, mutta en enää huomaa sitä, jos en ajattele.

Voi se johtua noista mielenterveyslääkkeistäkin ehkä, mutta uskon että elimistöön jäi joku vika siitä järjettömästä käytöksestä. Ajattelin vaan niillä pro ana -foorumeilla vieraillessani, että minäkin haluaisin olla laiha ja sitten keksin, että mutta minähän voin laihduttaa. Laihduin ihan hetkessä ensimmäiset kilot. Olin ollut 68 kg ja sitten olin 52 kiloa puolen vuoden päästä.

Periaatteessa en ihan haluais nyt, aikuisena, että hiukset tippuu päästä ja menkat jää pois, joten kuntoilemalla hidasta laihdutusta kesää kohti. Kesällä tavoite 65 kg nyt vaikka, että on edes realistinen tavoite. Ku ois edes 70 kg että pysyisi normaalipainossa. Mutta mun piti laihduttaa jo kesästä, mutta en laihtunut...

Olen kyllä pahimpia jojolaihduttajia. Paino jojoillut koko elämän välillä 50 kg-76 kg/172 cm

Periaatteessahan se ei ole pahin painonvaihtelu, kun ei ole ollut paljon ali- tai yliapainoa, mutta onhan se ihan kunnon jojoilua jos on heilunut lähes joka vuosi.