Hei, eilen oli rahaa yhdeksän euroa mutta kävin Sellossa ja rahat meni. Ostin vaan huulikiillon, energiajuoman ja teepaketin. Ei niillä saa paljoa. Miten nyt taas ei ole rahaa koskaan?Tänääm tuli 20€. Mutta kaikki menee yhteen puuteriin. Miten on nyt mahdollista, että ei ole kyllä mitään mahdollisuutta saada koirasäästöön mitään?
Värjäyskurssit alkaa tammikuun alussa. Värjätään hiuksia kevääseen. 8 päivää aikaa koulun jatkumiseen! Ehtisinkö lukea sen kampauskirjan vielä? Ehdin! Värjäysten jälkeen on miesten hiusten ja lyhyeksi naisten hiusten leikkauksia ja rakennekäsittelyjä.
Salilla käynyt olen kolmisen kertaa viikossa, mutta paino ei putoa. En tiedä miten saisin itseni oikeaan rantakuntoon kesäksi. En voi painaa vieläkin sen 75 mutta totta se on, että se paino vieläkin on.
En ole muuten käynyt elokuvissa varmaan enää koskaan. Meen kattomaan sitä wicked-elokuvaa tiistaina! Ja tistaina, huomenna pitää herätä aikaisin, että ehtii soittaa tiettyihin paikkoihin.
Laihdutus- ja hiustenkasvatusprojektit ei onnistu. Hiuksia oli pakko tasoittaa, -kakshaaraisia, ja paino yhä sama kuin kesällä. Vain lihaksia on ilmestynyt treenistä. Miks tuntuu että roikun vaan mukana, enkä opi mitään, pysty mihinkään, voita mitään.
Miksi olisin vahva jos en ole vahva? Miksi olisin kaunis jos en ole kaunis? Miksi en ansaitsisi enää olla itseni pelkkien ajatusten takia? Miksi ajatuksista voi tulla koko elämän tuhoava voima? Miksi pelkät ajatukset tekisivät minusta huonon? Pakkoajatukset ovat taas haitanneet elämää.
Näistä ilmalinnoista en pääse pois mihinkään, enkä voi kadota mitenkään. Tietoisuus ja olemassaolo ovat pysyviä. Ne eivät katoa. Miksi siis ajattelisin enää sitä itsemurhaa. Itsemurhat meinas olla juttu, ja sitten hiukset oli niin paljon juttu, että itsemurhat oli vähemmän juttu.
Mutta on vielä jotain apua jos ei ole kokonaan pahan oma vielä. Ihan oikeasti siitäkään ei ole mitään apua, vaikka on. Haluaisin kulkea omilla voimillani, mutta en enää välitä vaikka kaiken ajan olisin rupikonna ja eläisin suossa. Voiko kaiken kohtalo kaatua ja kääntyä tuhoutumaan. Jos voi haluan kadota.
Jos voin haluan kadota. En enää ollut ollut niin surullinen, mutta sitten olin hirveän surullinen enkä koskaan halunnut olla poissa kokonaan. Monta kertaa elämän aikana. En pääse ajatuksesta että en ansaitse elää.
Mitä silloin teen? Olenko sittenkään se joka luulen olevani nyt? Voinko olla se joka olin sitten jotenkin vielä joskus? Välillä luulen että voin. Jaksan olla yksin koko elämäni ihan turhaan.
En pääse ajatuksesta että en saa ottaa elämääni ketää koska minulla on niin paljon ongelmia.
En etsi yleensä mistään edes kavereita, kuten olen kertonut, niitä ei vaan tule. En pysty kestämään itseäni. En kestä olla se, joka pelkään olevani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti