Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan

On vähän ongelmia koulun kanssa. Tuntuu että en opi, ja on koko ajan epävarma olo. Mutta jos musta ei tule kampaajaa sitten ei tule.

Nopeasti pääsee Sellosta Ainoaan. Kävin Tapiolassa laulutunnilla, ja järkytyin miten nopeasti bussi 554 menee sieltä Leppävaaraan. Lauloin Sylvian joululaulua. Käyn joku päivä JouluKaraokessa sitten Joulukuussa ja laulan.

Ostin Ainoan thehuoneelta kahta teetä. Sweet Strawberryä ja Guava mangoa. Varaa ei ois, mutta teetä kannattaa ostaa, -sitä kuitenkin menee, teetä.

Joulunaika ei saa ajattelemaan mitään kirkkoasioita, kun en vietä kristillistä joulua, vaan mieluummin ajatuksena Talvipäivänseisaus, luonnon vuodenkierron mukainen juhla. Mutta onhan siinä perinteitä, mutta mun mielestä joulusta saisi enemmän irti jos olisi omia lapsia. Mutta en hanki lapsia. Hankin mieluummin koiran.

On hiton hankalaa saada itsensä kasaan välillä, tulee hetkiä jona tuntuu kuin olisi joku muu joka puhuu, että en saa itse sanottua omia sanojani. Tulee hetkiä joina ei pysty keskittymään, kuuntelemaan, ymmärtämään.

Kaikki on musta niin väärässä, että ei oo totta. Mutta tiedänkö itsekään kuka oikein olen? En tiedä, mutta enkö ole kuitenkin ihan tosi pieni?

Miksi maailma oli niin kauan, -mulla on nyt piilolinssit, niin sumuinen että katson kaikkea järkyttyneenä niinkuin lapsi. Olin välillä kokenut itseni niin aikuiseksi. Miksi nyt tuntuu niin epävarmalta taas, eikä siltä mitä välillä, vaikka kukaan ei nähnyt sitä, miten kaunis olin. The real beauty is inside. Miksi en ole enää kaunis? En saa olla sellainen millainen haluan olla.

Mutta en voi tehdä mitä tahansa, ja tehdä pelkkää hyvää. Vaikka joku voi joka on vahvempi, se entinen minä. Se joka olin. Se teki kyllä hyvät tekonsa vain unelmissa mutta silti. Toivoisin, että silloin olisi nähty miten kaunis maailmani oli.

En ole se joka olin. En ole vahva, kaunis, hyvä.