Kävin sunnuntaina I love me -messuilla, mutta sitten alkoi ahdistaa niin paljon, että kelasin että on parempi lähteä vetämään. Olin siellä ehkä kolme tuntia vaan. Ei ollut oikein varaakaan ostaa mitään, vaikka siellä ois ollut paljon hienoa vaatetta ja hiusjuttuja.
Olen yrittänyt monena yönä vetää unirytmin ympäri, mutta nukahdan vaikka istualleni, kello 4 yöllä ja herään kello 11. Tänään meni vielä pidemmälle. Nukahdin aamuysiltä ja heräsin kello 14. Ensi yönä uusi yritys. Taidan olla tyhmä, koska eikö tässä jo näy että en voi voittaa?
Uniongelmia joskus on ollut enemmänkin, mutta niihin en palaa. Pentuliveä katsonut areenasta, lukenut koulukirjoja ja Girl in pieces englanniksi (kun sitä ei vielä saa suomeksi), jotenkin koska voisin samastua siihen, siksi, mitä itse nuorempana kävin läpi. On siitä aikaa kyllä...
Onko sitä enää käyny mulle? Aika tuntuu sillä tavalla katoavan takaapäin. Kaikki solut on vaihtuneet ainakin. Mulla on eri veri.
On mennyt 4 luukkua teekalenterista. 20 yötä jouluun. Joulu oli joskus enemmän juttu.
Viikonloppuna on koiramessut, silloin uudestaan messukeskukseen. Mietin että mitähän koirille kuuluu, kun koiramaailma on niin paljon sen kultaisennoutajan kuoleman jälkeen ollut jo poissa pelistä. Mitkä koirat saivat pentuja, mitkä kennelit ovat jatkaneet...
Mun täytyy kyllä sanoa, etten enää ota kultaistanoutajaa. Ois ehkä siis collie, mutta aiemmin ajattelin groenendaelia tai kooikerhondjea. No joka tapauksessa, koirarahastoon en ole saanut mitään, enkä saa. Velkoja on niin paljon. Ulosotossa ja perintätoimistoilla. En tätä varattomuutta häpeä, tai mitään muutakaan enää, mielenterveysongelmiakaan.
Olen niin levoton. En pysy paikallani.
Tänään tehdään kiharia samettirullilla. Kampauspää on mukana. Olen bussilla menossa kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti