
No niin, siinähän se joulu meni ja nyt ollaan välipäivissä. Sain 60 € rahaa herkkujen lisäksi, -mutta nyt olen ostanut uuden hiustenkuivaimen, yhden tuoksun ja tilannut kerran pizzan mutta siinähän ne rahat meni... Onneksi huomenna tulee tilille vähän rahaa.
Vanhemmat kävi aattona kylässä ja seitan- vegaanipaistia oli pöydässä ja rosollia & porkkanalaatikkoa. Vähän katselin jotain joulukonserttejakin, mutta lumiukko jäi tällä kertaa näkemättä. 79 tuntia jäljellä tätä hitsin vuotta.
Vuodet kuluu ja miettii miten pääsisi lähtemään ja milloin? Oikeasti en ymmärrä miksi olen vielä täällä. Ihan turhaan.
Kai sen huomaa jos joku ei käyttäydy ihan normaalisti. katselin OmaKanta-palvelusta psy. merkintöjä, ja kuulosti ajoittain aika kauhealta. Yritän jotenkin pysyä mukana mutta näkeehän sen varmaan ulospäinkin, että olen muissa maailmoissa välillä.Miksi en laihdu? Onko se lääkitys vai onko kaksi lämmintä ateriaa päivässä vaan liikaa? Jo söis enää vaan aamulla, päivällä ja illalla? Kolme kertaa päivässä? Mutta päivällinen on yleensä keitto, eikä siitä pitäisi lihoa. Ehkä annokset on sitten liian suuria. Olen kyllä ennen osannutkin laihduttaa.
Ja jojonnut sitten takaisin. Paino on kulkenut alipainosta normaalipainon ylärajoille ja nyt lievään ylipainoon, välillä on aamulla normaalipaino. Mutta vartalo ja paino on pysynyt >2 vuotta suht samassa vaikka yritin kyllä laihduttaa.
Uutena vuotena suuntaan katsomaan varmaan raketteja keskellä yötä tuohon pellon reunaan, vai pitäiskö lähteäkin Helsinkiin? Ei ne räjähteet hyvä asia ole, mutta onhan niitä joka vuosi jo nähnyt... Silloin kun oli koira, se halusi pysyä sisätiloissa. En ole silti ensimmäisiä räjähteiden vastustajia.
Suoraan sanottuna, en oikein jaksa edes ajatella seuraavaa vuotta. Alkaa pelottaa. Aika kulkee eteenpäin, mutta se on kidutusta, ajatuksien takia vaan. En tiedä kuinka usealla pakkoajatukset pilaavat ihan kaiken. Kun olisi joku glimmeri niin ajatukset triggeröi ihan kaiken. Kun on menossa jonnekin, ennalta pelkää, että mitä jos siellä tulee joku ajatus.
Usein maaliskuussa on vielä aika talvista, siis on pitkä aika kevään ensimmäisiin merkkeihin, ja odotan lumien lähtemistä jo ennen kuin lumet tulee...
Vielä valostumista ei huomaa. On pimeää, ankeaa ja kylmää. Silti, kaikille muille onnea ja minulle itselleni sitten onnettomuutta vuodelle 2026. En halua edes olla onnellinen tai nauraa tai hymyillä. En halua välittää itsestäni mitään.
Raha-asiat ei joskus olleet yhtään tärkeitä, ja nyt rahattomuus harmittaa ja miettii viitsiikö käydä edes kahviloissa, kun rahaa on niin vähän. Musta on tullut ihan pihi. Jos joku asia on muuttunut, sitten on. En vain uskonut, että meikit voisi jotenkin olla juttu.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti