Kun ei

Tänään taas psykalle Matinkylään. Ja sitten haluan melkeen olla täällä kun on niin hyvät ruoat. Keskiviikkona vois mennä ehkä siihen OCD-ryhmään mielenterveysyhdistykselle, mutta en ole ilmoittautunut vielä. Pystynkö puhumaan pakkoajatuksista? Jos pystyn kirjoittamaan niistä?

Olen kuitenkin kärsinyt pakkoajatuksista jo monta vuotta, välillä enemmän ja välillä hallinnut ne jotenkin... En pysty antamaan ajatusten vaan tulla. Mutta kun tulee ajatus niin keskittyminen menee kyllä.

Kesä on kuitenkin tulossa. En ole vielä käynyt uimassa, ehkä tällä viikolla? Mulle on muuten tullut vireille asia ulosotossa, ja sitten on vielä vähemmän käytössä rahaa... Jos sitä aletaan maksamaan. En tiedä, haluaisin ehkä maksaa.

Koska silloin saa luottotiedot puhtaiksi ehkä aikaisemmin. Tuli vaan kirje, että ulosotossa on tullut asia vireille. Vaikka saisi vähemmän rahaa. Mun pitää muuten ostaa puuteri ja meikkivoide... Ainakin meikkivoide. Puuteria ei nyt tarvii vaikka tarvii melkeen.

Lumenen meikit on kyllä vähän kalliita. Pitäsköhän kattoa jos ois vaikka MUAn puuteri ja meikkivoide halvemmalla. Prismaan sinne Omenaan.

Olin käynyt siellä laulutunnilla välillä Tapiolan kulttuurikeskuksella ja ollut välillä Ainoassa. Lopulta vähän selvis Ainoan sokkelot. En ollut aiemmin käynyt siellä usein. Eilen en käynyt missään, toissapäivänä Sellossa, tänään Isossa Omenassa.

Olen taas käynyt kuntosalilla välillä, ja kuunnellut Nightwishin kokoelmalevyä salilla. Löysin kivan biisinkin, joka ei aiemmin iskenyt. Storytime. Se on mahtipontinen ja hyvin laulettu.

Pitäs olla mustiinpukeutuja ja mustahiuksinen, kun kuuntelen koottimusiikkia mutta en ole sellainen. Ei pukeudun väreihin. Haluan käyttää kaikkia värejä, myös valkoista ja mustaa. Punaista ja oranssia en yleensä käytä. Lempiväri? Purppura, sininen, vaalea liila, vai turkoosi ehkä?

Mutta ei, tää menee pieleen tää elämä. On mennyt jo, oon ollut yksin koko elämän ja elänyt kurjaa elämää. Olen kärsinyt vuodet. Jos olen enää sama persoona kuin olin. Se on voinut vaihtua, vaikka en tiedä varmasti, mutta olen erilainen. Se on vaihtunut ehkä monta kertaa. En ollut se lapsi, eikä ollut se vahvakaan joka olin.

Ei ole kyllä dissosiaatiohäiriöstä diagnoosiakaan. On vaan pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö ja psykoosisairaus (en kerro mikä). Ongelmat kasaantuu samoille ihmisille. Jos olisin vaikka tavallinen ihminen niin sekin olisi parempi kuin tää.

Miten olin voinut unohtaa että minulle oli ollut jo myöhäistä?