Halloweeniin 3 viikkoa! Pitää alkaa koristella asuntoa, tai siis sitä huonetta mikä minulla täällä on (plus oma vedenkeitin ja kylmäkaappi limuille). Tulin tänne vähän alle 2 vuotta sitten, osastolta itsemurhayrityksen ja omasta vuokrakämpästä irtisanomisen jälkeen. Nyt sitten ehkä muutan vähemmän tuettuun. Oli verkostotapaaminen.
Rehellisesti, pystyn kyllä huolehtimaan itsestäni, ja ulkonäöstäni, ja kulkemaan itsenäisesti julkisilla kulkuneuvoilla, laittamaan ruokaa, ja käymään kaupassa.. Ongelma on joku muu.
Laulutunti jäi väliin viime viikolla ja niin kaikki muukin. Iski flunssa ja pahimmillaan oli 38,7 astetta kuumetta. Vieläkin on yskää, mutta kyllähän taas jaksaa mennä Helsingissä, Espoon Sellossa, ja Espoon Iso Omenassakin.
Välillä ei jaksaisi elää. Valo on kadonnut. Silloin uskon kaikki mun päänsisäiset jutut, näen loputtomasti pelkkää mustaa ja uskon että elän ihan turhaan tätä loppuun.
Mitään hyötyä tän elämisestä ei ole, mutta haittaa on
Sillä tavalla mulle tuli. Niin kai, kaikille on haittaa jos elän tän elämän loppuun.
Oli sellainen 16-vuotias joka voitti sen asennejutun ja sitten rikkoutui, mutta ei koskaan langennut. Se olenko vielä ollut? Miksi on uusia syitä olla uskomatta että ei saa jatkaa? Voiko jokin peruuttamaton virhe tapahtua ihan vaan vahingossa? Vaikka en edes ymmärrä...
Mikä se virhe on? Mun mielestä se on se että syön näitä lääkkeitä tai se että olen näin lihava. Tai se että tulee välillä pakkoajatus tai muu pelko-oire.
Mutta onko se oikeasti niin? Mitä olen tässä elämässä muka tehnyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti