Missä rakkaus

"How can I ever feel again?

Given the chance would I return?"

(Nightwish -Bless the child)

Pelottaa myöntää, mutta tunteet ovat kadonneet jonnekin. En pysty enää ollenkaan nauramaan tai hymyilemään. Jokin on niin pahasti pielessä ollut silloinkin kun en pelännyt tulevaa vaan luotin.

En myy sieluani en anna itseäni pois, ja mietin vieläkin että en voi jatkaa mitenkään enää koskaan. Ikiaikainen yö, loputon talvi, lopullinen painajainen.

Murheeni ovat pelkkää unta. Anteeksiantamattomat virheet, unta. Kaikki syyt vihata itseäni painajaisunta.

Ei mulle tässä elämässä voi olla loputtomasti, ikiaikaisesti ja lopullisesti myöhäistä. Se on harha-ajatus, mutta niitä on niin paljon että elämän jatkaminen ei tunnu kivalta enkä halua, en halua.

Ihmisillä maailmassa jossa arki jatkuu ja ajatus virtaa normaalisti, on elämänsä eikä silti puutu rakkaus ystäviin ja muihin tärkeisiin juttuihin. Mutta minä olen kadottanut rakkauden. En tunne mitään.

Rakastanko ketään? En. Mutta ei ole ketään jota voisin rakastaa. Olen jäänyt niin yksin, kun oonko kirjolla vai jotain kun kavereita ei tuu. Vai olenko jotenkin torjunut kaikki.

En lisäksi tiedä miten tälle mun koira-haaveelle käy. Miten saan muka asunnon jossa voi pitää lämmikkejä hiton näillä luottotiedoilla. Okei ne ei ole kunnossa.

Ei muutenkaan ole ihan ajankohtaista hakea omaa asuntoa, mutta näillä näkymin ei ole koiraa edes kolmeen vuoteen ainakaan. She would be a bitch and would definitely be a rough collie. Se olisi pitkäkarvainen collie narttu.

Selkä-ongelmia. Notkoselkä on ollut lapsesta alkaen. Seison usein selkä notkolla ja peilistä katsoo sivuprofiilia niin se on ihan kunnolla notkolla. Mitähän sille enää tekisi? Pitäisikö alkaa käyttää taas korsetteja?

Olin silloin joskus gootti, -no melkein. Silloin mula oli pitkät punaiset hiukset ja korsetti ja hame joka päivä. Oliko asat silloin paremmin? Hell no!

Kun rakastaa unia tai luulee rakastavansa vaikka ei tunne mitään lämpöä. Ei voi rakastaa asioita joita ei ole. Siksi olen niin kylmä vieläkin,

Mutta jos ei luulekaan edes eikä välitä mitään. Jos ei halua ikinä olla niitä, jotka tekevät tästä elämästä painajaisen jo vuosia sitten.

En voi löytää arkielämästä mitään rakasta, koska olensiitä niin kaukana ilmalinnoissa tuulten takana. Ja kaiken kivun jälkeen, voinko enää jatkaa? Kaiken ruman jälkeen, voinko enää jatkaa? En voi jatkaa.

Universumit loistavat tuolla ja löydän kaikista itseni enkä ole löytänyt ratkaisua. Mitään en voi tehdä, entä jos kaiken sen ajan jälkeenkin en voi enää jatkaa? En löydä sopivaa uskontoa tältä planeetalta, mutta katsomukseni olisi ehkä jonkinlainen polyteistinen luonnonuskonto. Jumalatar.

Mutta en tunne olevani turvassa kohtalon siivillä, jotka kantavat kaikki tuulten yli. Olen menettänyt ehkä sen polun jota kuljin ja kohtaloni, rakkauteni, sen joka oikeasti olin ollut ollut ollut.

Kun on ulkona

 

En ymmärrämiksi en jaksa enää kirjoittaa tai maalata tai lukea edes kirjoja. Onko musta tullut laiska vai oonko vaan kipee. Osastoa en mieti. Voin hyvin olla täällä. Vaikka pitää mun lähteä. Mulle on ollut myöhäistä. Ajatus ei päästä irti.

En hae nyt kouluun. Vaan jos tilanne muuttuu, ja kaikki ovat poissa eikä tapahdu enää mitään. Tää väärinkäsistysjuttu jatkuu. Pitäs olla jo hirveen paha enkä vaan edes mitenkään halua.

Mutta vahinkoja sattuu. Oonko kaheli, kävelevä katastrofi vielä ollut? Miksi katastrofit jää mun pään sisälle?

Ikävä noita pro ana-aikoja taas. Pro anaa ei enää juuri löydy netistä. Mutta jos oisin sen 49 kg niinkuin silloin, olisin tosi ruttuinen. Ikä muuttaa asioita. Tavoite on enää 60 kg, mutta en siihen pääse. En tiedä miksi en laihdu.

Olen istunut vaan ulkona monet helteiset päivät. En jaksa tehdä mitään. Heikottaa. Mistähän se johtuu? Lääkkeestä?

Rahaa on niin vähän. Auri -keikalle vai uusia lävistyksiä? Ehkä myöhemmin keikalle? Varmasti ne tulee vieläkin pk-seudulle?

Black oceans, black star. Black dreams and black scars. Käytän kaikkia värejä, myös mustaa ja valkoista. No kirkkaan punaista en käytä vieläkään. Hiuksissa tosin voisin käyttää vieläkin, mutta en nyt värjää enää koskaan.

Kasvatan omaa väriä. Ei edes henna- ja indigosävyjä enää. Oma väri on melkeen maantieharmaa mutta muuttuu vaaleankultaiseen auringossa. Mitä jos oisin vielä koulussa? Ois ollut ensimmäinen harjoittelu kohta. Mutta ehkä en pärjäis, vaikka oonkin kertonut uskovani että opettajilla oli ennakkoluuloja mielenterveysongelmia kohtaan.

Mutta ois se kummallista jos jaksaisin 8 tuntia päivässä keskittyä. Ei vielä, ei. Liian aikaista oli koulu. Kun on niitä uskomuksia jotenkin että aiheuttaisin kaikkialla katastrofeja vaikka ulospäin ei näy mitään.

Auringonvalo

Kesää on vielä yksi kuukausi. Olla ulkona ja käydä uimassa. Rahasta en koskaan välittänyt mitään, mutta se pilaa kaiken että sitä ei ole. Ei voi ostaa jäätelökioskilta jätskiä eikä istua kahviloissa. Hunting elämyksiä.

Kävin myös maanantaina vegaanisella lippakioskilla Helsingin museokadulla, syömässä spicy vöner -burgerin. Silloin joskus siellä oli vegaaninugetteja ja megajänö-bokseja. Mutta oli se hampurilainen ihan hyvä.

Kävin poimimassa mansikoita mun 70 vee äidin kanssa tiistaina ja sitten uimassa. Oli ihan mansikkapöhö, -yleensä en ahmi nykyään kun en kestä sitä ähkyn tunnetta. Joskus ahmin ja paastoilin vuorotellen. Välillä lihoin melkein ylipainoon ja välillä olin vaarallisen laiha.

Olen psykan ryhmän jälkeen miettinyt mitkä on mun glimmerit. Glimmerit on mindfullness -juttu. Niitä glimmereitä, pieniä hetkiä jolloin unohtaa sen kaiken, vaikka vegemakkaroiden paistaminen tai uimassa käyminen tai vaikka mansikkamaa, mutta triggerit on niitä asioita joita ei jaksa. Ehdottomasti, pakkoajatus on usein trigger, koska se pilaa glimmerihetkiä.

Oisko parempi hankkia oma kämppä, vuokra-asunto? Ei jos joudun sen hiton huutamisen takia taas pois alle vuodessa. Sitten, jos niitä hetkiä tulee, että en pysty olemaan huutamatta niin on parempi asua täällä.

Täältä voi lähteä vaikka joka päivä, vaikka ilman rahaa ei viitsi yleensä mennä Helsinkiin. Aamulla ja illalla pitää  olla lääkkeillä, ja yöllä saa kulkea myös. Olen käynyt välillä karaokessa, -tosin olen palannut aina selvin päin. En juo alkoholia, tai polta tupakkaa.

Poltin mun nenän eilen. Mikään muu paikka ei ole palanut. Kesällä ei tarvitse mitään aurinkovoidetta mun mielestä.

Haluaisin laitattaa kynnet ja ripset mutta ei ole varaa. Kulmat menee näin. Tykkään mun kulmista. Ne on ihan kivan muotoiset. Niille jotenkin ei tarvitse tehdä mitää, muuta kuin nyppiä välillä, ja meikata sitten kulmakynällä.

Meikki on muuten hirvee rahareikä. Usein kun saan rahaa, menee meikkeihin siitä ihan liikaa

Ennen oli hyvät ja pahat meikit. Nykyään kaikki meikit on hyviä, kun on EU-alueella kosmetiikan eläinkoekielto. Mikään meikki tai voide ei ole eläimillä testattu. Tietenkään en mitään maybellinejä käytä kun ne myy kiinassa ja siellä testataan kuitenkin eläimillä.

Käytän vaikka Revolutionia, MakeUpAcademya, NYXiä, Lumenea ja Essencea. The Body Shopia ja Lushia välillä mutta ne on vähän kalliita.

Ennen oli BOHO ja Lavera ja sitten tää EU-siirtymävaihe oli ohi ja voi käyttää muitakin. Mutta katson kyllä onko niissä joku pupumerkki tai cruelty free international tai eläinkokeeton EU-lainsäädönnön mukaan.

En ole värjännyt hiuksia yli 13 kuukauteen, kohta 14 kuukauteen. Nyt tulee oma väri. Oli monta kerrosta indigoa ja hennaa ja niistähän on lähtenyt melkeen kaikki.

Lasihiuksiin ei tartu lawsonia inermis ja indigofera tinctoria niin hyvin, mutta ensin tarttuu ja sitten lähtee pois kuitenkin melkeen kokonaan. Vuoden päästä on melkeen kokonaan oma väri ja punertavat latvat. Nyt on jo yli 15 cm juurikasvua täysin omaa väriä.

Onko niitä 2022 vaalennuksia vielä latvoissa? Ehkä ei, mutta hiukset on pisimmästä kohdasta 50-53 cm, ja kasvaahan ne. Kasvatan, mutta ei ne ole koskaan enää ne mitkä ne oli yläasteella... Ikä vaikuttaa.

En kehtaisi myöntää mutta painan 25 kiloa enemmän kuin joskus nuorempana, kuitenkin silloin oli alipainon takia jääneet menkat pois ja olin reippaasti alipainoinen. Nyt olen BMI ~25, heilun normaalipainon ja ylipainon rajalla, mutta olen hiton tasapaksu. Omena- ja päärynälihavuutta on kumpaakin. Reidet on tosi paksut ja vyötärön alapuolella maha.

En vuoteen ole laihtunut mitään vaikka piti. 74 kg on liikaa. Tiedän et noi lääkkeet lihottaa tai turvottaa.

Juon vihreetä teetä paljon sen diureettisten vaikutusten takia. Lähtee nesteitä edes vähän että ei ole ihan pelkkä silmäpussi.

Instagram tarjoaa mulle hirveesti nenäleikkaus-videoita ja kuvia täytetyistä huulista. Ja jostain syystä kultaisia ja labradorinnoutajia. Hiusvideoita tarjotaan myös, missä värjätään ja leikataan vaikka se kampaamokoulu jäi kesken. En nyt ole hakemassa kouluihin. Noi harhat on liikaa. En pysty olemaan normaalisti. Varmasti musta näkee että kaikki ei ole kunnossa.

Ehkä kannattaa unohtaa se kampaamojuttu. Elämä on pettymyksiä ja losing fighteja. Kaikkia taisteluja ei voi voittaa ja sitten taistelee vaikka on jo myöhäistä, -jos pystyy. Vaikka on jo kuolema eikä vaan kuollut.

Niin heikko olo, -kuin olisin pelkkä kummitus

 

Olen tänään ollut Helsingissä mutta aamumurot jäi taas syömättä. En jaksa nykyään nousta. En jaksa enää mitään. Välillä tulee että miks mä en ymmärrä että tää elämä oli kyllä tässä jo varmaan pitänyt olla.

Kun musta tuli melkeen kampaaja, -olisi voinut päästä vielä työjunaan. Mutta en hae varmaan koskaan uudestaan enää kouluun. Tajuan että keskittymiskyvyn hetkellisiä puutteita on liikaa.

Tarkoitan sitä hiton peiliintuijotteluakin. Ja en tiedä mistä johtuu, mutta puhun välillä päälle tai jään tuijottamaan ihmisiä. Puhe voi kuulostaa liian nopealta. Ei saa selvää.

Mutta koulut ainakin oli sit tässä ja tää elämä pitäis nyt myös olla sitten tässä. Asennejuttu se ei ole, jossa ei ole tilanne että luulee pilanneensa kaiken vaan pilaa ihan oikeasti kaiken. Kääntää kaiken nurin ei auta ei auta. Olisin halunnut taistella. Ei ole mitään, mitään mitä voin voittaa. Ei mitään syytä jatkaa tai mitään mahdollisuutta jatkaa. Ei voi jatkaa.

As if I was a phantom. Nämä kuvat on Forumin yläkerrasa jostain taideteoksesta mutta tarpeeksi kummituksilta näyttää.

En ole kokonaan kummitus.

It's a glimmer right?

Jos uskoin että en olisi tänä kesänä enää elossa, niin uskoin että en jaksa. Tiedättekö mitä käy kun kulkee virran mukana vaikka ei jaksa? Kestää muka. Ei kestä, eikä ole rohkea tai vahva mutta joutuu vaan roikkumaan perässä.

En leiki ihmistä. En leiki elämää. En leiki jatkavani elämää. En ole jäänyt kulkemaan. Mutta en voi esittää että olen takaisin vaikka en ole. Jotkut tulevat takaisin. Mistä? No SIELTÄ. En pääse enää takaisin.

Hologrammimaailmassa olenkin kummitus. Ehkä kukaan ei oikeesti edes näe minua. Katsoo vaan suoraan läpi. Kulkee minun lävitseni.

Mitä tarkoittaa että välittäminen puuttui. Mitä tarkoittaa veren kirja? Mitä voikaan syödä vegaanisella lippakioskilla. Megajänö. Vuosia on kulunut. Vuodet on menneet. Hukkaan ne meni, vuodet virtasivat ohi.

Mitä jos en koskaan edes pystynyt haluamaan elää? Puuttuu mun mielestä nautinnot eikä välittäminen puutu, jos on tilanne ettei välitä itsestään. Minä kerron, en välitä itsestäni enkä rahasta mitään.

Vaikka mulle kerrottais mitä niin en todellakaan usko, en ikinä, sitä että tätä maailmaa ei olisi olemassa tai mielikuvitusmaailmaa, sitä missä olen ihan yksin.

 

Veet heinäkuun

Tänä kesänä on kyllä ollut aika kylmä alku. Järvet ei ole yhtä lämpimät kuin viime vuonna. Olen kyllä käynyt uimassa. Ehkä se vähän kompensoi tuota lämmintä talvea. En kyllä jaksa edes ajatella talvea. Mitä oikein teen nyt sitten?

Ei ole paljon rahaa käytettävänä ja taas mietin että mitähän tekisin, kun laittaisin ehkä taas lävistyksiä uintikauden jälkeen... Enkö sit käy jätskikiskalla tai syömässä subwayssa tai mitään? Laitanko kaiken lävistysrahastoon?

Ajattelin toista tragusta ja forward helixejä. Mutta nää uudet lävistykset tulee kyllä tänä vuonna vaan korviin. Tylsää sinänsä, kun mikän ei ole glimmeri vaikka on... Pieniä asioita joiden takia ei silti jaksa elää, mutta niitä mitä ehtisi ajatella haudassa.

By the way, uskonnot kiinnosti joskus, mutta nyt en ole ollenkaan uskonnoissa. Sekoittuu mun sisäisen maailman kanssa vaikka uskon jälleensyntymään ja jumalattariin ja jumaliin. En mieti että voin tehdä mitään taikuutta. En voi.

Harry Potterista tulee tv-sarja. Sitä katson kyllä sitten... Mutta on valittu tummaihoinen Kalkaros, se ei ehkä oikeen sovi siihen hahmoon, mutta katsotaan osaako sitten näytellä itsensä vaikuttamaan uskottavalta.

Ei ole mikään prinsessasatu tämä elämä niin, mutta olisi jos pystyisin tähän. Niin luulen. Jos voisin voittaa sen minkä se oikea prinsessa voittaisi. En kuitenkaan saa näitä solmuja selvitettyä enää. 

Pitäisi pystyä olemaan syömättä. Ei hitto vihaan mun perunanenää. Mutta en ottaisi mitään nenäleikkausta tai täytteitä. Vaikka ei minulla ole mitään sitä vastaan että joku muu käy kauneustoimenpiteissä, vaikka en itse kävisi.

En onnistu laihduttamaan. En laihdu. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä on liikaa ehkä. Mutta eiköhän ne ole ne lääkkeet.

Uimaan tänään. On aurinkoinen päivä.