Hiussuru

  

 Olen kyllä tosi surullinen hiuksistani. Ne eivät nimittäin ole sitä todellakaan mitä olivat nuorempana. Mitä niille oikein on tapahtunut? Ne eivät oikeasti ole vain lyhyemmät vaan heikommat, huonommat. Voiko biotiini aiheuttaakin hiustenlähtöä? Niitä on kyllä ehkä lähtenyt...

Nyt kyllä, EI on ei ollut niin kauan, mutta kokeilen melkeen kuitenkin sitä lääkettä. Pelkään että sekin vaikuttaa hiuksiin. Mutta tää on ihan kamalaa. Mutta mulla on melkeen nyt pakkomielle saada hiukset kasvatettua edes vyötärölle asti 

Talvilomalta

heis, nyt juuri kun joululoma vasta loppu on taas loma ja talvea jäljellä 13 päivää.

Mulla on joku pakkomielle hiuksistani, kun ei vaan kasva nopeammin. Joskus oli peppuun asti ja sitten pilasin hiukset vaalentamisellla pari kertaa. Ois nyt jo pitkät. Mutta biotiininkin avulla menee kyllä pari vuotta. Mutta sitten menee toivottavasti en jossain vaiheessa valitse pätkästä näitä.

Siihen koiraan en saa mitään säästöön. Viimeisetkin roposet meni taas eilen johonkin muuhun. Koiraan pitää saada säästöön 20 €/ viikko tai tässä ei ole mitään järkee, mutta sitten ei riittäisi rahat meikkeihin ja hiuksiin.

Ois kiva välillä käydä ulkona syömässä. Ei mitään varaa.

Miten tässä voi nyt olla vielä 8 päivää lomaa? En ota kevyesti. Salilla pitää jaksaa käydä. Ja tänään kävin saunassa salin ja ruoan jälkeen.

En halua syödä enää koskaan mitään jos en laihdu. Mulla oli joskus syömishäiriö... Melkeen ainakin. Paastosin ja ahmin kausimuotoisesti. Olin tosi laihakin, pienimmillään 49 kiloa ja 172 senttiä.

Haluaisin nyt laihduttaa vain 60 kiloon edes. Tässä iässä se riittää. 10 kiloa piti olla heihei kesäksi mutta ei se onnistu.

En ole kokenut enää edes itseäni yksinäiseksi vaikka olen täysin yksin ehkä täällä.

Kuvittele hetki, jonka aikana kuljet ikuisuuksien ajan korkealle vuorelle kuumuudessa ja koskaan taistelu ei ollut ohi vaikka kuitenkin oli. 

 

Aikoja

Mitä jos kokee joutuneensa väärälle puolelle jossain asiassa eikä olekaan niin, että on syyllinen? Mitä jos en ole tehnyt sitä, mitä luullaan tehneen, eikä se ole niin, että se toinen ei ole syytön? En hyväksy todellakaan pahuutta, enkä saa itsekään luulla, että aion satuttaa toisia. 

Unissa on jatkuneet ajat, joissa en ole täällä, vaan tulevaisuuden Espoossa, jossa kauppakeskukset ja kaavoitus on muuttunut. Kaikki mun omat päänsisäiset jutut vaan jatkuu niissä unissa ja unet ovat jatkoa aikaisemmille unille.

Miksi tuntuu taas itseni sisällä niin pahalle? En ole tyytyväinen siihen, kuka olen. Jos en halua olla itseni niin eikö mun kuuluisi vaan heittää veivini? Mutta tiedän, että itsemurha ei pelasta mua. Eikä mikään muukaan pelasta.

Mutta en saa suostua tottelemaan ja olla olematta kiltti tyttö.

Kaikki on vaan taas sillä tavalla, että en ole sisältä, mutta kaikki on ihan pirstaleina. Enkä siedä itseäni ollenkaan enää. Menee hermot. Välillä suutun tai pelottaa niin paljon. AHDISTAA tajuutteko?

Koulussa on värjätty ja värjätty koko kuukausi ja nyt vaalennetaan. Omia hiuksiani värjää ehkä enää koskaan, koska värjääminenhän hapettavilla väreillä suorastaan tappaa hiukset enkä halua tehdä hiuksistani kuolleita ja ohuita ja heikkoja taas.

Mun hiukset on muuten hyvä, mutta menee vaalentamisesta ja muustakin hapetevärjäyksestä valitettavasti todella huonoon kuntoon. Ja niiden oma rakenne on sellainen lasimainen.

Viha on sairaus, se heikentää meitä ja tappaa meidät sisältä. Ikiaikainen viha on pelkkää sairautta. Se saa meidät tuntemaan itsemme heikoiksi ja väsyneeksi, vaikka aina luullaan, että viha vahvistaa. En itse vihaa enää kuin itseäni tai sitä, joka uskon että olen, vaikka en halua olla.

Last winter month

Viimeinen talvikuukausi. Miten talvi on tällä kertaa mennyt niin nopeasti? Ei tuolla kyllä oikeen ole edes lunta.

 Huomenna ei koululle, meillä on tunnit Teamsissa. Menisikö huomenna sitten Helsinkiin, nimittäin...

 Pitäs käydä siellä työharjoittelupaikkojakin hakemassa. En tiedä kyllä mitä siitäkin tulee, mutta ei siitä kaikki voi pilalla olla. Sen pitää olla parturi-kampaamo ja olla Espoossa tai Helsingissä.

En kyllä mitenkään voi ymmärtää miten voin olla töissä edes sitten syksyllä, tosin työharjoittelussa vaan. En halua rasittaa itseäni liikaa.

Ei jännitä enkä tunne mitään kauhua, mutta mietin vaan miten mielenterveys kestää sen työharjoittelun sitten. Ja osaanko edes tarpeeksi sitten? Nyt on kyllä vasta kolme kurssia käyty. 

Enkä olekaan edes luovuttanut melkein, vaikka välillä kyllä on tuntunut että joku on varmaan kironnut mut kun on ollut niin kamala elämä. Olenko oikeasti eksymässä taas mun tarinasta?

Voisin mennä normaalimaailmaankin sieltä mielikuvitusmaailmasta, mutta tuntuu että sillä ei ole merkitystä enää. Miksi välittäisin normi elämästäni mitään? Miksi luulisin että voin voittaa mitään, jos vaan haaveilen.

Ongelma on että en voi haluta tehdä sellaista mitä en halua tehdä. Mitä arvot oikeasti merkitsee? Entä se mitä pelkää tai mitä ei halua kokea? Jos aika kulkee taaksepäin mitä teen toisin?

Kesää kohti mennään ja se on paljon lähempänä eteenpäin kuin taaksepäin. Kevät on oikeastaan jo alkamassa.

Haluun pidemmät hiukset kasvavat niin hitaasti. Ja pienemmän painon. Kesäksi ois nyt tavoite saada pois ainakin se 6 kg. Tänään se oli 74 kg/ 172 cm. BMI 25,0. Jos ois edes 68 kg kesällä. Oikee tavoite on 63 kg mutta ei ehdi siihen kesäksi ei mitenkään, jos ei rupee jättää aterioit välii...

Mutta mä oon se joka päättää mitä minä teen. En halua olla vaan tällanen pulla. Ihmisiä on niin paljon pulleita että en ole edes niin lihava, enkä mikään laihdutusleikkaustapaus, mutta ois kivaa olla kevyt. Kuntosalilla olen käynyt kohta puoli vuotta, tosin ensin aloitin viikolla päivässä. Enkä ole laihtunut mitään melkeen. Mikä mättää? Varmaan ne lääkkeet. Lihaksia on kyllä ilmestynyt.

Ehkä saan tän unirytmin nyt kuntoon. Heräsin about neljä yöllä enkä mennyt uudestaan nukkuu. Unissa käy ihan kummia, siellä jatkuu mun toinen elämä, joka yö melkein se sama kaupunki. Muuttunut maailma.

En ollut pitkään aikaan maalannut mutta nyt maalasin illalla. Tuntuu että olisin voinut opetella piirtämistä ja maalaamista enemmän, niin osaisin paremmin tekniikat. Helppo on piirtää kasvoja ja vaikea piirtää vartaloita ja vaatteiden ryppyjä.