Valoperhonen

 Hei, elämässäni on tavallaan asiat eri tavalla ja aloitin siksi uuden blogin.

Olen 34-vuotias, suomalainen nainen joka tykkää vaatteista, hiuksista ja meikeistä, on kiinnostunut myös esim. luonnonnoituudesta ja mystiikasta mutta sivuhuomautan että en kyllä usko horoskooppeihin oikeastaan, vaikka uskoo että tähtien asento syntymähetkellä vaikuttaa meihin, mutta lehtien horoskoopit on pelkkää humpuukia. Ennustan kuitenkin taroista välillä. Minulla on kolmet tarot-kortit.

Sosiaaliset tilanteet ja kaverisuhteet ovat tuottaneet koko ajan minulle vaikeuksia, joten olen aika yksinäinen ja kavereita ei ole eikä niitä vaan mitenkään tule mistään. Kärsin myös pakko-oireista ja psykoosisairauksista ja minulla on joskus ollut syömishäiriökin mikä vaikutti pysyvästi. Eli sanotaan nyt sitten vaan että miksi haittaisi jos olen hullu. Hullu olen ja siinä kaikki sitten vaan.

Shoppailuun on melkein riippuvuus. Ostan jos näen jotain kivaa vaatetta (vaikka ei olisi varaa) ja kaapit ihan pursuaa vaatteita. Käyn myös mielelläni vintage-myymälöissä ja kierrätyskeskuksissa ja kirppiksillä. Olen hakenut muuten opiskelemaan kampaajaksi, mutta toivottavasti en pääse. Tänä syksynä on korsettikurssi iltaisin maanantaina, ja joutuisin sitten keskeyttämään. Hain iltaopiskelemaan. Olen vaan alkanut ajatella että minusta ei ole siihen.

Käyn välillä Karaokessa. Eilen lauloin Millaa, vaikka en oikeasti Kelaa kuuntele. Laulaminen on kivaa. Olen hakenut myös kuoroon. Mutta nuottikorvani saisi olla parempi, mutta ei ole ja sille ei voi mitään. Jos ois toisin olisin laulaja en ole. Mutta ei se minua haittaa. Julkisuutta en janoa.

Monilla ikäisilläni on jo kouluikäisiä lapsia, mutta myönnän nyt että vaikka välillä olisin ajatellut asiaa (en ole) niin lapsia en halua ja niitä minulle ei tule. Koiraa ajattelin, mutta koirissa on ongelmansa. Mutta nyt en kun asun täällä voi hankkia edes koiraa. Jos muutan joskus? Se olisi Collie, narttu.

Synkempää. Itsemurhayrityksiä on ollut tässä elämässä neljä. Kaks kertaa lääkkeillä, vuosina 2012 ja 2023. Muut yritykset on aika huvittavia, jos sinänsä itsemurhissa on jotain hauskaakin. Juna meni viereiseltä raiteelta ohi. Ja kerran join 30 litraa vettä tai teetä. Voin sanoa, vesimyrkytyksiin ei kuole...

Mutta jos joskus on aika itsemurhalle vielä, se ei ole nyt ihan heti. Elämäni on niin kurjaa. Ei vaan kaikki tuntuu olevan vain pahemmin pielessä joka päivä. Syksyä aloittelen. En ehkä selviä talvesta... En ole enää se joka olen...

Mitäs muuta... oon menossa ehkä parille keikalle. Pidän female fronted metalista, sinfonisesta ja muustakin.