Hellow

Halloweeniin on vain kuukausi! Kauppojen hyllyillä olen nähnyt jo halloween-koristeita ja vaikka tigerissa muutakin halloween-juttua. Nyt on kyllä kohta lokakuu eikä se ole todellakaan mikään kesäkuukausi, eli pitäisi vihdoin tajuta että huhuu, kesä meni jo.

Seuraavaan kesään, no, toukokuuhun koska silloin on jo kukkia, 7 kuukautta! En odota vielä kesää. Niin päätin. Liian kauan. Mitä ensi kesänä, sitä en jostain syystä ole miettinyt vielä.

Pelkään talvea melkein. Olen jo valmiiksi niin kummitus. En olekaan. Olisin mieluummin kummitus. Kulkisin kaikkialla luonnossa, enkä tuntisi kylmää tai lämmintä, olisin ilmaa. Olisin vapaa kaikesta yrittämisestä, vaikka ennen yrittäminen oli kivaa. Onhan se jos voi voittaa. Ei ole kivaa jos ei voita oikeasti enää koskaan mitään.

Lumi voi tulla jo ensi kuussa, niin kuin viime vuonna tuli niin aikaisin lunta. Looks like an early winter, lauloin. For us. Pitkä talvi on muistissa vielä, vaikka hämärästi. Mikään ei jotenkin jää mieleen kovinkaan selkeästi. Ei muistinmenetystä ole, mutta en voisi kirjoittaa kuluneesta vuodesta mitään muistelmia.

Kun olen mummo en muista enää mitään, ja silloin asun ehkä uudestaan täällä. Olen aikomassa ensi vuonna muuttaa omaan kämppään. Ei ole luottamista siihen että se onnistuu, mutta jos pidän itseni aisoissa enkä joudu osastolle tai minnekään.

Pelkään melkein päättäväni antaa ajatusten vaan tulla ja mennä ja luopua tästä kontrollista, joka välillä ei vaan onnistu. Miten tää alkoi, pakkoajatusongelma ja pakko-oireet? Niin monta vuotta sitten ja välillä hallitsin ajatukset. Välillä pelkään että tulee ajatus ja sitten tulee ajatus. On kielletyt ja sallitut ajatukset.

Katsoin että kirjakaupassa oli englanniksi sellainen Girl in pieces. Kun se julkaistaan suomeksi luen. Voisin ehkä samastua siihen omien teini-iän kokemusteni takia. Jos olen vielä itse elänyt edes sen teinivuoden. En tainnut koskaan enää olla takaisin kuolleessa unessa. Pahimmat vuodet ovat alkaneet 2007.