Päiviä palasina

Hello taas. En olekaan jaksanut kirjoittaa. Ollaan kohta huhtikuun puolivälissä. Easter tai Eostara meni joo. En sano pääsiäinen koska en ole kristitty. Joulukilot ei vieläkään ole lähteneet. Niitä on kaksi ollut ja edelleen näkyy painossa +2 kg ajasta ennen joulua.

Salille tänään, pakko on mennä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset tulee lauantaina 2 peräkkäin. Pitkä leffa tulee, mutta katson kummatkin peräkkäin! Ei niitä Pottereita tullut kaikkia katsottua, kun en ollut huomannut että niitä tulee. Katsoin feeniksin killan ja puoliverisen prinssin vaan.

Kampaajalla kävi tasaamassa latvat ja näyttää paljon paremmalta takaa. Ehkä saan takas kasvatettua nämä sinne missä nämä oli joskus, lantiolle. Kun tiedän että mulla kasvaa pitkäksi. Kuukauden päästä pitää mennä uimaan. Jo kahtena vuotena ensimmäinen uinti on ollut 10.5! Tänäkin vuonna hei pitää mennä.

En ole oikein jaksanut kerätä itseäni. Olen yrittänyt karata enkä voittaa, ja olisi melkein parempi yrittää voittaa, -ei olisikaan! Ei tästä elämästä mitään tuu. Tämä EI ole kiva elämä. Mutta ei taida olla kivoja muutkaan mun elämät. Näen niitä vieläkin unissa.

Mielestäni minusta on jäljellä vain palasia, tai sittenkin, olen varjo siitä mitä olin. Sen varjon voi nähdä, mutta sitä mitä olin ei voinut eikä vieläkään ole. Niinkuin lähde joka on piilossa hiekan alla. Piilotettu lohikäärme.

Kun ongelma on palannut olemaan pakkoajatukset.

En luule olevani enää kaunis. En halua olla silti olematta hyvä. Mutta voinko vaan valita olla hyvä ihminen? Mikä siihen riittää? Välillä tuntuu että olen ihan sekopää. Mutta elänkö tätä elämää ihan turhaan? Luulenko että jotenkin kaikki voidaan korjata tai korvata, vaikka tiedän että ei.

Rahat ei riitä ei mitenkään ei mihinkään! On ollut muotoilu rauta ostolistalla kyllä nyt aika kauan. Katselin Prismassa n. 50 € maksavaa vaaleanliilaa rautaa. Pitäskö sitten ihan pari viikkoa säästää?

Pitää tehdä lista asioista mitä pitäisi saada ostettua, ja miettiä sitten meneekö kesällä festareille, tai keikoille, vai jättääkö kahvilat, subwayt ja muut väliin...

Harmittaa vieläkin että musta melkeen tuli kampaaja... Ei kantsinut hakea syksyksi kouluun. Jos nyt ensin itsenäinen asuminen ja muu? Käyn nyt psykan ryhmässä, ja Edistian ryhmissä. Salilla käyn monta kertaa viikossa, tai yritän käydä. Tänään on sitten pakko mennä salille!

Lähikauppa aukeaa ensi viikolla. Siellä on ollut remontti. Ei se vaikeeta ole ollut mennäkin Selloon. Helsingissä hengailu ei ole enää kivaa. Mikään ei tuo minkäänlaista valoa. Ei edes väärää valoa. On se parempi että ei ole valoa ollenkaan. En halua olla onnellinen vääristä asioista, nauttia minua parempien kärsimyksistä. Se on vain painajaisunta?

Ei tää elämä ole peli, tai uni. Tai onko se joku muu uni?