Sadepäivä

Sadepäiviä oli luvattu monta peräkkäin ja nehän sitten tulivatkin. Rahaa ei ole enää kuin se 130€ lävistyksiin. Neljään päivään ei ole varaa mihinkään taas.

Jotain on pahemman kerran pielessä, pahemmin kuin uskoin ehkä. Jos voisin siirtyä arkeen ja kaikki se roska vaan katoaisi, eikä sitä enää olisi ollut. Teekupin ääressä istuisin sängyssä, kuuntelisin musiikkia, ja kävisin kaupungilla ja olisin niin kuin kuka tahansa muu.

Niin voin tehdäkin, mutta sisältä kaikki on rikki, ja kaikki mustimmatkin ajatukset ovat mustaliiloja, mustia, ja virvatulen värisiä. Ja ne pimentävät kaiken, niin että sisällä on lohduton toivottomuus, aika harvoin mutta joskus tuntuu niin kuin olisin rättiväsynyt. Silloin en ole edes minä.

Kuka tahansa muu. Mutta ei se, ei se! Ei toinen sama, ei!

Ajatukset hakkaa päässä, ravistelen niitä pois ja yritän kääntää niitä ennen kuin ne tulevat. Aina kun on edes hyvä hetki, silloin kun vaan unohdan sen kaiken hetkeksi. Mutta se ei ole silti poissa.

Talvi tulee, ja on jo tullut niin paljon kylmempi. Kyllä sitä vieläkin miettii kun kuulutetaan "varokaa raiteella 1 ohittavaa junaa". Ja sitten tiedän että sillä tavalla mikään ollut ei katoa, se ei ole tapa palaa pois.

Mutta jos mulle tulee syöpä tai joku muu tauti, niin en halua hoitoihin, koska tämän pidentämisessä ei nyt ole mitään järkeä.

En ole takaisin nuori aikuinen, parikymppinen ja epäsotke elämääni jonka olen sotkenut pelkillä ajatuksilla. Se ajatusten sotkeminen ja tää vihoviimeinen sudekuoppa. Olin tyhmä. En ollut tyhmä enkä paha. Olet väärässä.

Kun yrittäisin roikkua mukana, vaikka kaikki on jo menetetty, siksi että syytän itseäni asioista joita ei ehkä ole...

Syyllisyyttä on turhaa ja tervettä. Ei ole niin että en pystyisi syyttämään itseäni mistään.

Välillä syytin itseäni turhaan vaikka en ole tehnyt sitä mikä on syy. Miksi hylkään itseni itsekin niiden ajatusten takia? Ne ajatukset eivät ole totta. Onko niiden aiheuttama häpeä liian suuri?

Mikä on syy kaikkeen itsevihaan, jos vihaan näin paljon itseäni? 

 Olisin kaunis, olisin vahva, olisin hyvyyden kaltainen.

En voi olla, jos olen tehnyt jonkun virheen. Aikaisemmin uskoin että kyse oli pelkistä asenteista, mutta sekin vaikuttaa kuka on, asenteisiin vaikka ei muka vaikuta.

4 asiaa mitä odottaa

Rahasta ei kannata välittää mitään mutta rahaa on lompakossa 8 € ja tilillä 130€ lävistyksiä varten, mutta niitä en käytä nyt sitten johonkin muuhun. Miksi kaupungilla ei viitsi olla jos ei osta mitään?

Tämä viikko on yllättävän täynnä. Maanantai psyka, tiistai psykan ryhmä, keskiviikko ehkä edistian kulttuuri/luonto-ryhmä torstai joku muu psyka ryhmä ja perjantai hammaslääkäri aamulla iltapäivällä laulutunti.

Olin keksiviikkona käymässä äidin ja äidin siskon vanhemmilta perityllä mökillä. Ei oltu kauaa. Mutta miten kauan siitä on kun olen viimeksi uinut Arimajärvessä? Arimaa, the place of my childhood, the core of my memory.... Siellä ei ole laituria vieläkään. Pohja on tosi upottava, mutta päätin että en pelkää mitään iilimatoja. Olen suhteellisen peloton tilanteeseen nähden.

En pelkää mitään muuta kuin ajatuksia. Ja kun niitä pelkää niitä tulee. Aivot on täällä viallisia. Mutta mun aivoissa on vuosien jäljet varmaan niin pahat että en ikinä enää hallitse ajatuksia.

Hiukset, meikit, uiminen, laulaminen, musiikki... Triggerit pilaavat kaikki glimmerit välillä. Ja lääkkeet pilaa ihan kaiken. On ihan tosi huono olo.

Mikä tuo silti iloa? No ei tuo, mutta auttaa kestämään melkein, ja sitten mistään ei ole apua lopulta enää. Tiedän sen, mutta en voi ajatella sitä. En ole turvassa mielessäni ja pelkään välillä olevani vaarallinen muille vain ajatusteni takia. Siksi en esim. seurustelisi kyllä kenenkään kanssa. Ei minulla voi olla poikaystävää koskaan.

Odotan muuten sitä Wicked For Good elokuvaa! Siihen on vielä 67 yötä. Sitä ennen voi odotella Halloweenia. 46 yötä! Ennen joulua koiramessuja, 82 yötä. Ja, JOULU 100 YÖTÄ!

Mutta en tiedä onko Halloween juhlia ja missä. Unelma on että menis halloweenina vaikka oikein kunnon bileisiin joskus...? Jossa voisi pukeutua noidaksi.

Olenkohan vähän lapsellinen? Karkkia ja kepposta kierteleminen olisi oikeasti hauskaa no ei se käy tässä iässä. Todennäköisesti Halloween menee ohi taas ajatusten kanssa tapellessa, niinkuin muutkin päivät.

Odottaminen on tyhmää siis. Silloin kun se h-hetki sitten tulee tulee tietty kaikki mahdolliset pakkoajatukset.

Meinasin ostaa glögiä kun jouluun on enää 100 yötä, mutta en sitten ostanut. Ehkä olisi vähän aikaista aloittaa Joulukausi.

Lasimaailman putoilevat lehdet

 

Hello again kaikille. Syksy on lähtenyt käyntiin. Olen vielä viime viikolla käynyt uimassa, mutta voi olla että ei tänä vuonna enää. Lävistysrahastossa on 110 € ja en haluaisi käyttää ollenkaan rahaa, että ei kestäis enää kauan. Kun on otettu lävistykset, ei vähään aikaan voi käydä uimassa.

Mitäs olen tehnyt tässä nyt syksyllä... seurannut missikisoja, kulkenut kaupungilla, laulanut, yrittänyt taas olla hyvä, vaikka ei ole mitään oikeutta.

Harmi että ei ole varaa laittaa kulmia, ripsiä ja kynsiä säännöllisesti. Vaikka on kiva käyttää Essensen sinistä ripsiväriä. Se on cool, se värikkäiden ripsivärien trendi.

Liilaa ripsiväriä? Se vois olla hauskaa, en ole nähnyt kyllä missään. Jostain syystä käytän vaan meikkej', joiden mainostetaan olevan eläinkokeettomia ja vegaanisia, vaikka on EUn alueella se kosmetiikan eläinkoekielto.

Meikistä, hiustuotteista ja muusta kosmetiikasta tuli sen eläinkoekiellon siirtymäajan loppumisen jälkeen hauskaa. Meikkejä tulee jostain syystä osteltua aina kun on vaan vähänkin rahaa. Välillä on pakko saada joku tuote, viimeksi Nyxin Duck Plump ja Essencen Chili Bomb.

Mitään täytteitähän en siis tietenkään halua laittaa huuliin, mutta olen kokeillut noita pullottavia huulikiiltoja eikä ne kyllä oikeastaan siis toimi kyllä. Ei ne huomattavasti pullota. Instagramissa on se Sephoratrendi, mutta sitähän ei saa suomesta.

Oon aina tykänny meikkaamisesta ja laittautumisesta. Osastollakin olen aina meikannut ja valinnut vaatteet väriharkinnan mukaan. Katson aina aamulla jotkut vaatteet jotka sopii yhteen. Vaikka vaalea liila ja musta tai purppura ja tummansininen, tai turkoosi ja sininen.

Elämä psykoosien ja muiden vaikeuksien kanssa on vaikeaa ollut taas. En oikein pysty menee nukkumaan nykyään. Kuvittelen että mun huoneessa on joku olio. Miten sitä voi aikuisena pelätä jotain monstereita. Kyllä sitten yleensä jotenkin nukahdan.

Kun olen kotona vaan niin se silti johtuu siitä että ei taaskaan ole varaa käydä kaupungilla edes kahvilla. Ei siellä viitsi huojuu ilman rahaa. Ulkona istuin koko kesän pihalla ja kävin uimassa, taas vähemmän kaupungilla kuin suunnittelin.

Katselen lävistyskoruja netistä ja mietin pistäiskö soittaa jo lävistysliikkeeseen ja varata aika. Tarvii vielä muutaman kympin. Mutta varmaan laitetaan ne ensikorut ja vaihdan sitten itse tilatut korut tilalle. Mitähän tilais? Siellä oli sellainen hieno tähtidesign koru... Mutta varmaan niitä pienempiä nappeja forward helixiin ja tragus tähti tai joku muu koriste tragus.

Jouluun vieläkin on yli kolme kuukautta, eikä vielä tarvitsisi ostaa lahjojakaan, mutta mietin jo säästämistä meikki-joulukalenteriin. Sellainen pitää saada tää vuonna! Vaikka meikkejä tarvii, niin ei niitä kyllä nyt tarvitse lisää oikeasti.

Huulimeikkejä ei tarvitse todellakaan, mutta aina siellä on jotain kivaa, pitää estää itseän ostamasta. Ennen shoppailin Sheiniltä vaatteita. En ole ostanut sieltä ehkä vuoteen mitään.

Ei tässä ole enää mitään järkeä. Writing nouns till the end of time, and nouns end after the end of this time, though they were meant to never end.

Kaikki on niin haurasta, ja kaikki on haurasta kaunista lasia, kun lehdet putoilee, ja ensi vuonna kasvavat lehdetkin ovat lasia. Koko unimaailma on pelkkää lasia, ja uni syö ihan kaiken, ja on tyhjä eikä sisällä ole mitään värejä tai muitakaan kauneuksia.

Autumnal sorrow

Syksy alkanut. Laulutunnit jatkuivat tänään. Eilen oli psykan ryhmä, ja tänän viikonloppuna tai ensi viikolla aion edes yrittää palata sinne kuntosalillekin. On kyllä vähän huono olo.

Tiistaina lähdin metsästämään ilmaisia Lumene -meikkejä ja sainkin kuin sainkin sellaisen pussillisen. Siitä kyllä puuttui yksi tuote mikä piti olla mutta whatever. En nyt näihin kulmakarvoihin mitään geeliä tarvitsekaan. Yleensä meikkaan ne ihan vaan kylmäkynällä.

Oikeestaan pidän mun kulmakarvojen luonnollisesta muodosta kunhan vähän nyppii. Olen ajatellut kyllä kävisinkö kestopigmentoinnissa joskus. Mutta ei niitä vaikee ole meikata.

Syksy tuo tullessaan kaikenlaista sellaista mihin mielenterveyskuntoutujakin kykenee. Kyllähän syksyiset fiilikset tuo mieleen suruja ja takautumia elämästä vuosien läpi, ja aina mietin olenko voinut palata. 

En vain koe että paluu menneeseen on koskaan minulle mahdollista. Jos voisin palata takaisin ja olla se joka olin vaikka vuonna 2021... En voi ja silloin suren kun lehdet putoilee ja tuuli puhaltaa kylmänä, takaisin aikaan. Cold wind blows into my eyes... Tuuli puhaltaa tulevasta menneisyyteen. En pääse mukaan ajatusten virtaan.

  Kesä oli ohi jo, en voi kääntää enää edes kesää taakse päin. Mutta en edes ole vuodessa laihtunut, vaikka kyllä oli pitänyt. En jotenkin pysty, vaikka vaihdoin teessä sokerit hermesetaksiin ja yritin olla syömättä ruoan kanssa leipää.

Tässä nyt sitten mitä tossa pussissa oli (:

Siinä oli se ripsari, sitten nestemäistä poskipunaa, huuliöljyä, luomiväripaletti, eyeliner, kynsilakka meikin kiinnittämis -spray.

Ei se nyt haittaa siis että yksi asia puuttui, mutta kyllä näille käyttöä on varmaan, ja ostan jatkossakin Lumenea.

Luulen keksineeni kaiken sen, mikä tekee meikeistä pahoja. Mutta ei meikit pahoja ole, ei mitenkään. Se on vaan mun päässä.

Käytän yleensä meikkiä jos lähden jonnekin, jos en lähde uimaan. Mutta kyllähän tästä näkee että meikki muuttaa. Ilman meikkiä ja meikillä sitten. Meikit on nykyään kaikki hyviä, kun on se kosmetiikan eläinkoekielto EU-alueella. Ei ole mitään syytä olla käyttämättä meikkiä ja muuta kosmetiikaa.

Jotkut meikit on kalliita, mutta yleensä en käytä mitään hirveän kalliita. The Body Shopista ja Lushista ei saa enää meikkejä. Mulla on vieläkin meikkejä kummaltakin silti. Mutta ei meikit ole enää mitään saatanallisia perusbrändeiltäkään, kuten Lumene, Nyx, MakeUpAcademy, Essence ja MakeUp Revolution.

Olen vasta nyt opetellut contouringiakin, mutta yleensä meikkeilen vähän milleniaalityyliin, teenage at 2000's. :D Musiikkia olen yrittänyt musiikkimakuun lisätä uuttakin, ettei ne olisi ne 2000- ja 2010-luvulla radioissa soineet.

 

Tässä ilman meikkiä ja sitten meikillä. Ei pizzakin pilaa ihan kaikkea, muuta sorruin tilaamaan pizzaa. Kaikkea ei kannata pilata ihan turhilla asioilla. Ei mun laihdutuskaan ole ihan pizzasta kiinni, koska en syö sitä niin usein.